Minä olen Sanna. Keski-ikäinen, pieni ja pullea amisope Keski-Suomesta, jonka intohimona on kirjoittaminen. Hitonnainen on blogini, jonka perustin syksyllä 2019, kun tekstini eivät enää mahtuneet pöytälaatikkoon. Ennen sitä olin uuvuttanut kirjoituksilla ensin miestäni ja sen jälkeen lähipiiriäni. 

Aiheet käsittelevät melkoisen laajalla kattauksella maailmaa  – näkökulma on kuitenkin selkeän keski-ikäinen ja kuumilla aalloilla keikkuva.

Keski-ikäisen naisen elämää

Minusta on ihana olla juuri tämän ikäinen ja kokoinen – täytän maaliskuussa 46 vuotta. Vaa’alla en ole hetkeen käynyt, joten painoani en tiedä. Luultavasti se näyttää kaikilla terveysmittareilla liikaa. 

Blogi ei kuitenkaan keskity laihduttamiseen tai mahamakkaroista valittamiseen. Myöskään rypyt eivät minua toistaiseksi haittaa. Naamassani näkyy jo selkeitä elämän vauhtiviivoja, se kuuluu ikään.

Elän elämäni parasta aikaa. Luulen, että nyt uskaltaa olla enemmän  auttaa oma itsensä. Ikä vapauttaa tekemään myös sellaisia pöljempiä juttuja, joita en ennen olisi uskaltanut tehdä. Keski-ikäinen nainen voi vaikka ratsastaa yksisarvisella kouluun. Kyllä – olen tehnyt niin. 

Kyseisestä koulupäivästä kirjoitin tämän tekstin

Keski-ikäisen naisen yksisarvisjuttuja ja glitterpieruja

Yksisarviselämäni alkoi T-paidasta, jonka rinnuksissa luki: “Always be Yourself. Unless You Can Be a Unicorn Then Always Be a Unicorn“. Se oli jotenkin hiton hieno neuvo. Että oman itsensä lisäksi voi löytää sisäisen yksisarvisasenteensa. 

Keski-ikäisenä yksisarvisnaisena olen oppinut jopa nauramaan itselleni paremmin. 

Yksisarviselämäni ei ole mitään glitterpierujen kimalletta ja konfettisadetta. Se on sellaista ihan tavallista ja normaalia arkea. Toivon silti, että ripaus hulluttelua ja heittäytymistä on aina mukana.  Vaikeatkin asiat on hieman kevyempi kantaa, kun voi välillä nauraa ihan hervottomasti. Keski-ikäinen yksisarvisnainen uskaltaa myös tehdä ulkonäköratkaisuja, joita ei olisi ennen uskaltanut. Kuten kasvattaa karvoja.

Tärkeitä asioita 1: oma lauma

Minulla ei ole omia lapsia. Tahattomasta lapsettomuudesta olen puhunut Sarin vastaanotto -nimisessä podcastissa talvella 2019. Tänään olen lapseton lapsiperheessä‚ asun yhteistä kotia aviomieheni ja hänen tyttärensä kanssa. 

Nimitämme yhteenliittymäämme laumaksi.

Tärkeitä ihmisiä on ydinlauman ulkopuolella paljon muitakin: ystäviä ja sukulaisia. Vuosi 2020 on ollut siitä kummallinen vuosi, että se on pakottanut miettimään, ketkä ihmiset ovat tärkeitä. Ja sitä miten näistä tärkeistä ihmisistä tulee pitää huolta.

Koronakevään surullisuudesta kertoo tämä tarina. 

Tärkeitä asioita 2: opettajuus

Olen amisope. Syksyllä 2020 valmistuin myös positiivisen pedagogiikan ja laaja-alaisen hyvinvointiopetuksen osaajaksi. Tuo koulutus oli ehdottomasti elämäni tärkein ja muutti merkittävästi tapaani olla ope. Tiedän, että aiheen opiskelu jatkuu lopun elämääni, viimeiseen henkäykseen asti. 

Niin hienosta asiasta on kyse.

Kirjoitan positiivisesta pedagogiikasta ja hyvinvointitaidoista paljon. Kattavin kirjoitukseni lienee Amisopesta hyvinvointiosaajaksi, jonka kirjoitin valmistumiseni jälkeen elokuussa 2020.

Naamajuttuja

Olin kosmetologi. Yli 10 vuotta pyöritin pientä kauneushoitolaa ja hoidin ihmisten kasvoja sekä varpaita. Iho on edelleen minulle tärkeä ja sen parissa viipyily on minulle rakas harrastus. On ihanaa läträillä ja levitellä, taputella ja näpytellä.

Seerumit, hoitonesteet ja vartalokuorinnat – siinä tämän hetken lempituotteeni!

Kutsun ihonhoitomeditaatioksi tapaa nautiskella hoitotuotteista. Käy lukemassa tämä juttu, jossa kerron, mistä ihonhoitomeditaatiossa on kyse.

Hitto, olet tosi tervetullut

Kiitos, kun olet täällä. Toivon kovasti, että viihdyt kanssani.

Blogi on kovin yksipuolista vuorovaikutusta. Sen vuoksi minusta olisi ihan todella ihanaa kuulla myös sinusta. Minulle saa kirjoittaa sähköpostia (postia@hitonnainen.fi) tai laittaa vaikka mesessä viestiä. Kommentit, aihe-ehdotukset ja viestit ovat aina tervetulleita.

Hiton ihanaa päivää – tavataan taas!