Vuosi sitten kirjoitin siitä, kuinka mieleni ei taivu lootusasentoon. Ei sitten millään. Ja ei muuten taivu vieläkään, vaikka olen jatkanut harjoittelua. Olen ollut sitkeä. Maannut matolla. Istunut tuolilla ja tehnyt ties vaikka mitä. Mutta mieli lepattaa ja ajatukset vaeltaa.


Ja aina harjoituksen aloittaminen tuntuu ihan yhtä vaikealle.

Kirjoitin, että tavoitteeni on päästä kymppiin. Kyse on siis harjoituksesta, jossa hengityksiä lasketaan. YK – sisään, SI – ulos, KAK – sisään, SI – ulos. Tarkoitus on laskea kymmeneen ja palata takaisin. YHDEK – sisään, SÄN – ulos, KAHDEK – sisään, SAN – ulos.


Tällä hetkellä pääsen hädin tuskin neloseen.

Kovin usein tunnen itseni luuseripöpön pökäleeksi jo siinä vaiheessa, kun kuuntelen numeroharjoituksen ohjeita. Mieleni luo kuvitelman, jossa kaikki muut osavat ja pystyvät. Nuo muut hallitsevat mielensä. Heidän päässään ei pörise banaanikärpäslauma – tai jos pöriseekin, he saavat metsästettyä lentelevät öttiäiset päänsä sisäiseen etikka-ansaan.


He pääsevät sujuvasti kymppiin ja takaisin.

Mindfulness-harjoittelusta on tullut minulle terveelliseen ruokavalioon verrattavissa oleva haaste. Tiedän sen tekevän minulle hyvää, mutta on vaan niin paljon helpompaa lukea hömppää, halailla miestä, viestitellä kaverille, rapsuttaa koiraa, soittaa ystävälle, selata somea tai jotain muuta.


Mieli laukkaa ja ajatuksieni bingokone sutkuttaa. Pitäisi suorittaa läsnäoloa, mutta ei vaan kykene.

Ihan lyhyitä harjoituksia olen onnistunut arkeeni tuomaan, mutta pitkät istunnot tuntuvat ylivoimaisille. Silti jotenkin kovin kiehtoville. Ystävä lähti mukaan kahdeksan viikon mindfulness-verkkokurssille. Seurasin perässä. Kahdeksan viikkoa tuntui riittävän pitkälle ja tarpeeksi lyhyelle ajalle.


Sen verran jaksan uhrata elämästäni mieleni treenaamiselle.



Positive Education, MBSR ja Jon K

En ole alan asiantuntija. Vielä en voi edes puhutella itseäni kokemusasiantuntijaksi, mutta ihan muutamalla sanalla yritän luoda kuvaa siitä, mistä on kyse. Olen siis mukana 8-viikon MBSR – verkkokurssilla, jonka järjestää Positive Education.

MBSR on lyhenne sanoista Mindfulness Based Stress Reduction.

Verkkokurssilla ryhmä kokoontuu kerran viikossa kahdeksi tunniksi olemaan läsnä. Jep. Tosi hörhöä. Verkkoläsnäoloa. En uskonut, mutta hitto se vaan toimii. Myös netin läpi välittyy ryhmän voima. Teemme harjoitteita ohjatusti yhdessä, keskustelemme pienryhmissä ja ohjaaja on aidosti läsnä koko setin ajan. Hän kertoo, kuuntelee ja ohjaa.

Paino on kuitenkin omalla tekemisessä. Läsnäolossa ja kokemisessa. Toisen kuulemisessa ja aidossa kuuntelemisessa. Kuunnellakin voi niin monella tapaa.

Oivalluskokemuksia, jotka kiilaavat ihan TOP kymppiin

En keskity kertomaan koulutuksesta tai sen sisällöstä. Siihen olen vielä liian noviisi ja tuore. Kahden kerran vahvalla kokemuksella minuun ei ihan hitosti kannata luottaa. Tai tiedustella syvällisiä ja mullistavia pitkäaikaisvaikutuksia. Mutta tuntemuksistani puhun kyllä sujuvasti ja mielelläni.



1) Lempeys ja aloittelijan mieli

Jokainen harjoitus on aina täysin uusi. Suhtaudu aloittelijan innostuksella ja kiinnostuksella. Kaikki aloittavat aina ensimmäistä kertaa. Kun aloitat, älä luo itsellesi ennakko-oletuksia.

Näitä viisauksi puhui kurssia ohjaava Susanna Heikari.

Nuo kokonaisuudesta tähän irrotetut lauseet toivat minulle ihan hiton suurta lohtua. Kukaan muukaan ei ole tehnyt ennen tätä tässä hetkessä vastaantulevaa harjoitusta. Se on kaikille ainutkertainen tapahtuma. Ei ole ketään mystistä joukkoa “he”, jotka aina osaavat ja onnistuvat.

Kärsivällisesti ja lempeästi.

Tiedän kuulostavani juuri sellaiselta ärsyttävältä keski-ikäiseltä hurahtaneelta yksisarvis-keijupöly-sateenkaari-hörhöltä. Mutta niinhän se on. Hengittää voi vain nyt. Eiliset pihinät ovat jo menneen päivän hiilidioksidia ja tulevista henkäyksistä ei voi vielä tietää.

Hengityksistä muodostuu ketju, joka toimii ankkurina. Ihan sinne hamaan loppuun saakka.

Aloittelijan mieli ja lempeys sulkee pois kaiken arvostelun banaanikärpäsmieltä kohtaan. Olen huomaamattani rakentanut mindfulness-harjoituksista itselleni suoritteita, joita olen arvottanut sen mukaan, kuinka monta kertaa joudun hätistelemään huomiotani takaisin hetkeen. Mieleen on noussut sanoja kuten:

“Taas mietin muuta. Enkö vieläkään osaa.”

Suuri oivallus minulle oli, että se hetki, jota olen hävennyt, onkin itse asiassa todella merkityksellinen. Kun havaitsen ajatuksien lepattavan menneessä tai tulevassa, olen tietoisesti läsnä. Havaitsen, mitä mieleni tekee ja palautan sen takaisin. Joskus lempeästi, joskus ajatuksieni bingokonetta räjäyttäen.

Lempeys ei ole ydinvahvuuteni. Joskus räjäytellään, joskus huiskitaan hennolla otteella. Aika usein sellaisella napakalla kämmenellä.



2) Jokainen hengitys on mahdollisuus

Matti Nykänen sanoi “Jokainen tsäänssi on mahdollisuus.” Se on mielestäni äärettömän viisas ja lohdullinen lause, jonka valitsin mindfulness-harjoitteluni motoksi. Aina on uusi tsäänssi, joka tuo mukanaan mahdollisuuden läsnäoloon hetkessä. Susannan sanoitti asian näin:

“Jokainen hengitys on mahdollisuus”

Lempeä suhtautuminen tietoisuuden löytämiseen ja kehittämiseen tuntuu ihanan armolliselle. Kurssin harjoitukset eivät  ole tuottaneet minulle epäonnistumisen tunteita. Toisinaan mielen ja ajatusten lepattelu on ärsyttänyt, mutta sitten houkuttelen banaanikärpäslauman takaisin etikka-ansaan ja hengitän.

Voin hengittää vain tässä ja nyt.

En arvota mielen harhailua hyväksi tai huonoksi asiaksi. Ajatuksia tulee ja menee. Tunteita tulee ja menee. Päästän irti aistien tuomista viesteistä. Päästän irti ajatuksista.

Irti päästäminen on hiton hieno taito.

Siitäkin haluan vielä oppia lisää. Päästää irti ajatuksista – se vasta olisikin hiton siistiä. Silloin mieleni ei syöttäisi ajatusten bingokoneelle suoralla suuttimella polttoainetta. Märehtisin vähemmän ja keskittyisin enemmän siihen, mikä toimii. Osaisin suunnata ajatuksiani tietoisemmin.

Hitto. Tästä tulee mielenkiintoinen jakso elämässä. Ei helppoa tai yksinkertaista. Mutta mielenkiintoista.

Linkkivinkit:


Lootusasentoon taipumattomasta mielestä ja ajatusten bingokoneesta kirjoitin joulukuussa 2019. Silloin olin jäänyt ensimmäistä kertaa puolikkaalle amisopen työstä. Kerroin, kuinka olin oppinut kellumaan ja paljon muuta. Käy lukemassa!
https://hitonnainen.fi/liian-levoton-lootusasentoon/

HyMy

Mindfulness & läsnäoloharjoituksia

Kehotietoisuuden läsnäoloharjoitus. Jep – puolen tunnin harjoitus. Haastan kokeilemaan ainakin kerran.

Testaa, miten sinun banaanikärpäslaumasi pörisee!

Tästä on tullut toinen suosikkini. Harjoitusten etsiminen on nimittäin tosi henkilökohtainen juttu. Osa tuntuu ihan vieraille ja osaan solahtaa mukaan helposti. Ääni, rytmi, sanat – kaikki vaikuttavat. Ja omien lemppareiden etsiminen vaatii sitkeyttä.

Tsemppiä suosikkien metsästykseen!

Tämä istumameditaatio teki musta Jon Kabat-Zinn fanin. Tykkään tosi paljon ja vaikka kesto tuntuukin aika hurjalle etukäteen ( 40 minuuttia), niin älä säikähdä.  Youtubessa näyttää olevan samalta tyypiltä myös 12 minuutin versio.