Sain jutella tällä viikolla Jenni Pelkosen kanssa. Puhuimme kaikenlaista, eniten kuitenkin opona olemisesta, tutkimuksesta sekä positiivisesta psykologiasta ja pedagogiikasta. Oli kerrassaan ihana iltapäivä.

Joskus sitä toivoo, että juttu vaan jatkuisi ja jatkuisi. Haluaa venyttää keskustelua vielä yhden kysymyksen ajan, koska kuuntelee toista niin mielellään. Minulle kävi Jennin kanssa juurikin niin. 

Jenni Pelkonen on äiti, tutkija, opo ja avantouimari. Ja sata monta muuta asiaa. 

Luku sata pyöri ihan tietystä syystä mielessäni tätä kirjoittaessani. Sillä samana päivänä, kun puhuimme, Jennillä oli “sadannen kerran” -kuohujuomajuhlat: takana oli 99 avantouintia ja sadatta kertaa juhlistettiin lasillisella kuohuvaa kombutsaa.

Ihmisiin uskova Jenni-opo

“Miten asetun suhteessa toiseen ihmiseen? Miten kohtaan toisen? Minuun teki suuren vaikutuksen Taina Laaneen ja Kirsi Saukkolan kirja Näe sydämellä. Kirjassa oli kohta, jossa toisen kohtaamista verrattiin avoimeen tilaan, jossa olemme vapaita tietämisestä ja voimme vain pohtia ja ihmetellä.

Kuuntelin hämmentyneenä Jennin sanoja. 

Miten kaunista onkaan kohdata ihminen, jonka maailmassa aikuinen voi luontevasti heittäytyä nuoren kanssa tilaan, jossa asioita aidosti ihmetellään. Löydetään ratkaisuja ilman valta-asemaa tai ennakko-odotuksia.

Tilaan, jossa toinen ei ole toista ylempänä tai alempana. Ei edes rinnalla, vaan yhdessä hypätään ei-tietämisen tilaan. Tuossa jaetussa tilassa ei neuvota tai kerrota asioiden oikeaa laitaa. Vaikka kuinka tekisi mieli.

Me ihmiset olemme usein kovia neuvomaan ja tietämään. 

Haluamme kertoa, miten asioiden tulisi meidän mielestämme olla. Mutta kuinka moni haluaa oikeasti kuulla neuvoja tai ohjeita. Ja jos ihan rehellisesti mietit, niin kumman kohtaat mieluummin: ihmisen, joka neuvoo vai sen joka on valmis aidosti kuuntelemaan? 

Ikä ei ole viisauden tai asiantuntijuuden mittari. Aikuinen voi olla nuorelle se läsnäoleva, kuuleva korva ja kysyä kysymyksiä, mutta täysin valmiiksi pureskellut ratkaisut eivät synnytä uusia oivalluksia tai sido uusiin toimintamalleihin.

Ei vaikka kuinka tietäisi paremmin.

Opon taidot

“Jotenkin olen vaan aina osannut nähdä asioita sieltä rivien välistä”, näin sanoo Jenni-opo. “Olen myös käyttänyt töissä paljon yhtä luonteenvahvuuttani, nimittäin sinnikkyyttä”.

Sillä on hetkiä, jolloin Jenni odottelee opon huoneessa yhteyden löytymistä. Samassa tilassa istuva nuori ei ole valmis avautumaan noin vaan. Tarvitaan läsnäoloa, aikaa ja myötätuntoa, jotta luottamus voi syntyä. 

Vasta luottamus avaa reitin sanoille. 

Näen mielikuvassani Jennin katselemassa harvakseltaan tippuvista sanoista muodostuvia rivejä. Ja etsimässä noiden rivien välistä sisältöjä. Kun rivejä on riittävästi, päästään ehkä asian ytimeen.

Ja silloin on mahdollisuus asettua yhdessä ihmettelemään.

Suomen koulut ovat täynnä opoja, jotka tekevät työtään suurella sydämellä. Opo on sellainen neutraali vyöhyke opettajien ja terveydenhuollon välissä. He ovat valmiita kulkemaan nuorten rinnalla niin elämän iloissa kuin myös haasteissa.

Opot ovat kouluissa tärkeä kouluhyvinvoinnin kivijalka.

Voi kunpa jokaisella olisi mahdollisuus tulla kohdatuksi tällä tavalla. Nuorella ja aikuisella. Olin niin onnellinen, kun sain jutella Jennin kanssa. Hän vahvisti käsitystäni opojen tärkeydestä. 

Positiivinen pedagogiikka ja psykologia

Me kaksi aikuista juttelimme pitkään positiivisen psykologian ja pedagogiikan hyödyistä ja totesimme hyvin tiivistetysti, että tärkeää on. Että molemmat tarjoavat näkemyksiä, ajatuksia ja ihan käytännön työkaluja positiiviseen ja aitoon vuorovaikutukseen.

Tapoja luoda yhteyttä.

Kyse ei ole kuitenkaan ainoastaan opiskelijoiden hyvinvoinnista. Olimme yhtä mieltä myös siitä, että samalla kun positiivinen pedagogiikka ja psykologia antavat työkaluja opon sekä open työhön, antavat ne myös keinoja huoltaa aikuisen omaa hyvinvointia. 

Laita ensin happinaamari omille kasvoille ja vasta sitten voit auttaa muita. 

Aikuisten on opittava ensin olemaan hyviä tyyppejä itselleen, vasta sen jälkeen voi opettaa hyvinvointitaitoja toisille. Huulet kireänä ja hartiat korvissa on vaikea kehottaa toista olemaan ihan rennosti vaan tässä ja nyt.

Ollaan kilttejä ihan ensin itselle.

Tutkija Jenni: hiton hieno tyyppi.

Näitä sanoja pyöritin päässäni, kun juttelimme. Jenni on hiton hieno tyyppi, mutta myös hiton innostunut. Hänen innostuksensa on sellaista äärettömän tarttuvaa laatua. Tunsin sen kipinöivän myös omassa mielessäni, kun kuuntelin hänen sanojaan. 

Innostus on parasta silloin, kun se tarttuu ja leviää. 

Jenni tutkii koulupoissaolojen taustasyitä. Olisin halunnut kuunnella päiväkausia Jennin kertovan artikkeleista, tutkimuksesta ja siitä, miten tutkimustuloksia voi hyödyntää käytännön koulutyössä. Asiaa on tutkittu maailmalla ja tulokset ovat muutakin kuin vain paperinmakuisia käppyröitä. 

Niin mahtavaa!

Tutkimustuloksia

Mitä sinulle tulee ensimmäisenä mieleen sanasta poissaolot? Lintsaus on aika tyypillinen vastaus. “Kun ei se vaan tuu tänne” tai  “Siellä se jossain luuhaa”. Jenni tietää toisin. Hän on määritellyt poissaolojen taustatekijöitä.  “Onko sillä mitään väliä?” voisi joku kysyä. 

Jos on poissa koulusta, niin sitten on. Sairauspoissaoloja lukuunottamatta syyt nähdään usein hyvin mustavalkoisesti. Tuomitaan laiskaksi tai saamattomaksi ilman ymmärrystä. Taustalla on kuitenkin väliä. 

Poissaolot eivät ilmesty tyhjiössä, vaikka ne saattavatkin alkaa täysin yllättäen. Poissaolojen taustalla on usein paljon erilaisia ongelmia, jotka ovat kerääntyneet ja kasautuneet joskus jopa vuosia. Tämän vuoksi on tärkeää kohdata oppilas yksilönä. 

Muuten taustasyyt jäävät poissaolomerkintöjen taakse.

Yksi haluaisi tulla, mutta ahdistaa liikaa. Toinen on poissa, koska koulussa on tylsää. Kolmas koska ei uskalla jättää huonokuntoisia vanhempiaan kotiin tai hänen pitää hoitaa pienempiä sisaruksia. Neljäs on poissa koulun takia. Koulupäivää voi olla lyhennetty tai oppilas erotettu koulusta määräaikaisesti. 

Jenni on tutkinut neljää eri koulupoissaolotyyppiä, koulukieltäytyminen, pinnaaminen, ensisijaisesti huoltajalähtöinen poissaolo ja ensisijaisesti koululähtöinen poissaolo, ja niihin liittyviä yksilö- ja ympäristötekijöitä. 

Koulupoissaolotyypeillä on merkitystä, sillä kun ne tunnetaan, voi esimerkiksi intervention valitseminen olla helpompaa. Näin päästään kohdistamaan toimia juuri niihin syihin, joilla on merkitystä.

Merkityksellisiä, oikein valittuja toimia. 

Merkitystä on tavalla, jolla poissaolija kohdataan. Ollaanko aidosti kiinnostuneita löytämään ratkaisuja. Käyttäytymisongelmien  kanssa kamppaileva tarvitsee usein erilaista tukea kuin se, joka ei uskalla tulla kouluun. 

Jenni puhui paljon kohtaamisen merkityksestä. Miten tärkeää onkaan tulla kuulluksi ja kohdatuksi. Minulle itselleni kohtaaminen Jennin kanssa oli balsamia sielulle sekä sydämelle. Kiitos Jenni ja kaikki Suomen opot. Teette hiton tärkeää työtä. 

Monta näkökulmaa Jenniin

Minä katselin Jenniä lähinnä opon ja tutkijan näkökulmasta. Olin onnellinen, kun sain kuunnella ja oppia uutta. Jenni on paljon muutakin. Hän on neljän lapsen äiti. Innokas liikkuja. Ja somettaja.  

Jennillä on nimittäin instagramin parhaat sitaatit. Joten pistä seurantaan @positiivistapsykologiaa_ 

Sillä 

”Kannattaa lukea sitaatteja, mieleen painuneet sitaatit antavat hyviä ajatuksia.”

Winston Churchill