Tämä kirjoitus on ylistys keski-ikäiselle naiselle. Kirjoitus on myös ylistys jokaiselle kiltille tytölle, josta kasvoi aikuinen nainen. Sellainen nainen, jolla on oma paikka tässä maailmassa ja joka tuntee itseään jo vähän paremmin.

Me yli nelikymppiset olemme eläneet koulumaailmaa, jossa sukupuolille oli ihan omat roolit. Tytöt puuhastelivat tekstiilitöissä ja pojat leikkivät koneilla. Yksi ystäväni toivoi peruskoulun jälkeen opiskelupaikkaa tekniseltä alalta. Hänet ohjattiin kampaajaksi. 

Koska se on enemmän tyttöjen juttu. 

Hänelle kerrottiin, että kampaajanakin saat tehdä käsillä töitä. Ystävä opiskeli kampaajaksi, inhosi työtään ja päätyi mutkien jälkeen opiskelemaan ammattikorkeakouluun juurikin sitä teknistä alaa, josta hän alunperin haaveili. 

Tänään hän toimii toimitusjohtajana.

Onko johtajuus tyttöjen juttu?

Tässä jutussa ääneen pääsee eräs toinen ystäväni ja taistelutoverini. Sain keskustella tämän ihailemani naisen kanssa johtajuudesta ystävänpäivän iltana. Halusin kuulla tämän entisen kiltin tytön ja nykyisen vahvan keski-ikäisen naisen mielipiteitä ja näkemyksiä. 

Millaista on olla johtaja?

Ystäväni johtaa pientä startupia, joka koostuu neljästä, hyvin erilaisesta yksilöstä. Yritys ei tarjoa yhdellekään osakkaalle vielä päätoimista työtä. Johtajuuden haasteet ovatkin kovin erilaisia, kun motivaationa työhön ei ole palkka. 

On johdettava uskoa, innostusta sekä toivoa. Siinä sivussa asioita sekä taloutta. Niin ja niitä ihmisiä.

Kiltteys vahvuutena 

“En minä yhtenä aamuna vaan herännyt ja huomannut, että minusta on tullut johtaja. Itse asiassa ajattelin pitkään, että olen liian pehmeä, liian kiltti. Että minun tulisi olla jotain ihan muuta: kovempi ja vaativampi.”

“Kypsyttelin ja mietin ja lopulta ymmärsin. Voin olla hyvä johtaja, koska olen juuri tällainen.”

Tiukassa elää vielä se ideaali kovasta ja vaativasta johtajasta. Sellaisesta, joka lyö nyrkkiä pöytään ja ehkä vielä kiroaa päälle. Muistan kuulleeni tarinan, jossa erään yrityksen toimitusjohtaja ratsasti sisään tehtaaseen tarkistamaan, miten työt sujuvat. Että ollaanko riittävän ahkeria.

Elettiin 1970-lukua.

Kun tänä keväänä aloin opiskella johtajuutta, pohdin, onko  johtajuudessa ylipäätään tilaa kiltteydelle? Että jaksaako kiltiksi itsensä mieltävä kohdata ristiriitoja tai vaikeita tunteita. Onko kiltti johtaja se, jonka yli kävellään?

Ystävänpäivän iltana sain pallotella ajatuksiani ääneen. Yhdessä puhuimme siitä, miten kiltti voi vahvistaa itseään, ilman että muuttuu joksikuksi toiseksi. Voisiko kiltteys ollakin johtajan voimavara, kun sitä ominaisuutta ei häpeä itsessään?

Kiltteys ei ole synonyymi nössöydelle. Kiltteys on esimerkiksi sitä, ettei tietoisesti loukkaa toisia tai jyrää omia mielipiteitään läpi silloin, kun kukaan muu ei sitoudu päätökseen. Kiltti voi säilyttää ryhtinsä. Kiltin ei tarvitse miellyttää. 

“Kunnioitan toisten vahvuuksia, mutta yhtälailla omiani” sanoo ystäväni. Keskustelimme siitä, miten omiin ominaisuuksiin on syntynyt yhteys, kun niitä on saanut hieman tutkia. “Kuinka hienoa onkaan olla keski-ikäinen, kun tietää edes osittain, miten oma pää toimii.”

Mitä jos eläisin johtajaideaaliani todeksi?

Keskustelu sytytti päässäni ainakin 1009 uutta ideaa. Nautin, kun sain kuulla tämän naisen mielipiteitä ja ajatuksia, joista huokui kokonaisvaltainen käsitys ihmisyydestä. Sellaisesta johtajuuden toimintatavasta, jossa ihminen nähdään yksilönä, jota motivoi uuden oppiminen ja vapaus.

Puheesta huokui kunnioitus kanssaihmistä kohtaan. 

Ihmiskäsityksestä juttu jatkui luontevasti hänen ideaansa  “hyvästä johtajasta” . Siihen kuinka johtajakin on osa johtamaansa yhteisöä. Jotta yhteisön vuorovaikutussuhde rakentuu hyväksi, on erityisesti johtajan tunnettava ja tiedettävä, miten itse toimii.

Sillä hyvä johtaja on ennalta-arvattava. Hänen kanssaan ei kuulu pelätä, miten hän tänään reagoi ja mikä on tällä kertaa hänen toimintatapansa. Pysyvyys ja luotettavuus ovat ystäväni tärkeitä toimintaperiaatteita johtajana. 

Ennalta-arvaamaton käytös herättää pelkoa ja epävarmuutta.

Pelko taas kaventaa ajattelua – ainoastaan turvallisessa ilmapiirissä mahdollistuu luova ajattelu. Turvallinen tunneilmapiiri ei tarkoita vaikeiden asioiden välttelyä. Se tarkoittaa, että asioista puhutaan avoimesti ja ilman tuomitsevaa ilmapiiriä.

Toisen kunnioitus ei ole tilannesidonnainen valinta, se on päätös.

Pienessä yrityksessä ketteryys on elinehto. On osattava puhaltaa samaa hiiltä, vaikka näkemykset ja kokemukset ohjaavat henkäyksiä välillä eri suuntiin. Jos valittu hiili ei osoittaudu oikeaksi, on nopeasti vaihdettava suuntaa.

Ketteryyden mahdollistaa joustava ajattelu. 

Tässä startupissa erilaisuus hyväksytään. Erilaisuutta osataan hyödyntää ja se on vahvuus. Samanlaiset ihmiset ajattelevat samanlaisia kuvioita – sopiva ajatusten ristiriita synnyttää rikasta ajattelua. Tarvitaan ilmapiiri, jossa erilainen ajattelu voi elää saman systeemin sisällä. 

Kukaan ei saa jäädä ulkopuolelle.

Kapellimestari

“Mietin usein, miten saan tämän orkesterin soimaan parhaiten yhteen.”

Johtaja on kuin kapellimestari: on tiedettävä, mitä kukakin tekee ja miten tekee. Missä vaiheessa partituuria ollaan menossa. Sillä orkesterinjäsenenet käyttävät omaa soitintaan mestarillisesti, mutta he näkevät vain omat nuottinsa. 

On johtajan duuni hahmottaa kokonaisuus.

“Kun luotiin meille strategiaa, valittiin muutama juttu ohjuriksi. Päätettiin käyttää sanoja, joita käyttämällä luodaan sitä tavoitteena olevaa todellisuutta. On mun tehtävä luotsata tätä orkesteria siihen suuntaan. Että päästäisiin tavoitteeseen. Ja että lopulta jokainen saa soittaa just niitä soittimia, joista tykkää.”

Kaikilla on ydinosaamisensa

Siitä tullaankin vaikeampaan osuuteen: pienessä yrityksessä on jaettava myös niitä ei niin mieluisia töitä tehtäväksi. Vaikka kuinka tykkäisi soittaa sooloa, on joskus oltava myös orkesterin rivijäsen. Silloin johtaja on se, joka tsemppaa ja kannustaa. 

Kapellimestari osaa katsoa herkällä silmällä orkesterinsa jäseniä: huomaa, milloin kivi kengässä on muuttumassa murikaksi ja pyrkii parhaansa mukaan löytämään oikeat sanat. Että osaisi purkaa sen vyyhden. 

“Välillä sitä sitten onkin kuin yhden naisen cheerleading-joukkue.”

Johtaja ei ole yli-ihminen – joskus onnistuu, joskus ei. Johtajuus on ihmissuhdetyötä, paljon rakentuu vuorovaikutuksen ja sanojen varaan. Kaikkea ohjaa kuitenkin myös pelimerkit ja niiden hallinta. 

“Ei kukaan jaksa ikuisesti, jos tästä ei hyödy myös taloudellisesti. Tämä ei ole kuitenkaan niin kiva harrastus.”

Eurot ovat todellisuutta: niiden avulla yritys pyörii. Yhä enemmän löytyy kuitenkin tutkimusta siitä, että parhaiten kannattavissa yrityksissä ihmiset ovat innostuneita, heitä johdetaan vahvuuksien kautta ja tämä kombo sitoo ihmisiä yhteisen strategian ääreen.

Sinun vuorosi loistaa

“Johtamisen tarkoitus on luoda se tila, jossa henkilö haluaa antaa parhaimpansa.”

Siamäk Naghian, toimitusjohtaja Genelec Oy

Kapellimestari löytää rooleja, joihin omat tyypit sopivat. Yksi on solisti, toinen nauttii soittaessaan osana orkesteria. Kolmas lyö bassorumpua, jonka ääni antaa sykkeen koko jutulle. Silti tämä tyypin toiminta ei ole kovin näyttävää. 

“Kapellimestarina hyödyn herkästä tavasta katsoa toisia: löydän toisista vahvuuksia ja osaan jutella. Löydän tyypeille juuri sen oikean paikan orkesterissa.” 

Viisas johtaja tiedostaa omien tyyppiensä voimavarat ja vahvuudet: hän auttaa kasvamaan ja vahvistamaan osaamista. Tasa-arvoisesti ja tasapuolisesti. Tärkeää on päästä toteuttamaan sitä omaa tarkoitusta. 

Jokaisella on paikkansa ja hyvä johtaja löytää ne. 

Pienessä yrityksessä jokaisen on myös koettava olevansa osa orkesteria. Virtaa ja imua työhön syntyy toisten innostuksesta ja meiningistä. Kun itse on väsynyt, voi toisen ilo antaa voimaa. 

Tunteet eivät ole irrallinen osa työyhteisöä. Ne säätelevät vuorovaikutusta ja tekemistä. Uutta luodaan yhteydessä toisiin ja sen vuoksi on ok olla välillä sivussa.  Voi sanoa olevansa väsynyt. Sitä tarkoittaa luottamus, että kun ei itse jaksa, niin voi sanoa asiasta. Porukka kannattelee ja tietää, että jos uupumus iskee itselle, toiset pitävät huolen myös minusta.

Tarvittaessa  muut ottavat enemmän vastuuta ja kysyvät, miten menee. “On tosi vaikeaa loistaa yksin. Yhteistyö on loistamisen edellytys meidän tiimissä.” Kunnia kuuluu aina kaikille – pienyrittäjyys ei ole yksilölaji. Se on joukkuesuoritus.

Loppusanat

Kiitos ystäväni: oli ihanaa keskustella ja pohtia yhdessä johtajuutta.

Tämä ei ole johtajuusessee tai oppikirjareferaatti. Tämä on dialogista syntynyt tiivistelmä: kahden keski-ikäisen naisen pohdintaa ja ajattelua. Ystävän äänen kirjaimiksi muutin minä, hänen hyväksynnällään. 

Keskustelumme avasi itselleni näkökulmia siihen, miten kiltteys voi kääntyä voimavaraksi, kun sitä oppii käyttämään oikein. Kiltteyttä ei tarvitse hävetä tai kovettaa. Se on ehkä tärkein oppimani seikka.

Että kilteillä on mahdollisuus tehdä asioita muuttamatta itseään toiseksi. 

Ollaan kilttejä toisillemme.

PS. Kuvatyylin valinta tietoinen. Tyttöys saa olla myös höttöä ja vaaleanpunaista. Tyttö saa olla uskottava, kiltti, vahva ja tykätä hattarasta.