fbpx

Hitonnainen on keski-ikäinen, keskivartalolihava, keskiasteen oppilaitoksessa työskentelevä keskisuomalainen nainen.

Tämä blogi on siis monella tapaa keskivaiheilla elävän naisen kanava. Kirjoitan minulle tärkeistä asioista: naisena olemisesta, yhteiskunnasta, ihonhoidosta, kuumista aalloista – ympäripyöreästi voisi kai sanoa, että elämästä yleisesti.

#hitonnainen on vaihdevuosien kanssa elävän naisen pohdintaa ympäröivästä maailmasta.

#hitonnainen syntyi tarpeesta kirjoittaa. Reilu vuosi sitten muistin, kuinka paljon olen joskus nauttinut ajatusten purkamisesta paperille. Vuodet olivat vaan jotenkin painaneet tekstin tuottamisen ilon unohduksiin.

Kun sanoista alkoi syntyä kokonaisia kirjoituksia, jaoin niitä ensin miehelleni. Sitten muutamalle ystävälle. Tämän jälkeen tein pitkiä ja uuvuttavia fb-postauksia.

En saanut näppäimiä vaikenemaan. Minulla oli asiaa. Halusin kertoa yllättäen ja rajusti alkaneista vaihdevuosista. En osannut pitää suutani kiinni minua koskettavista yhteiskunnallisista epäkohdista. Osa-aikatyöni keskiasteella tekee koulutuksesta ja nuorten asioista minulle todella tärkeitä.

(Jos tarkkoja ollaan, niin se ihan Oikea termi keskiasteelle on Toisen asteen koulutus. Vanha, jo suorastaan historiallinen, nimitys keskiaste kuulosti vaan paremmalle tässä yhteydessä.)

Koin, että ihonhoidosta puhutaan liian vaikeasti. Ja sen vuoksi monet kokevat ihonhoidon hankalaksi ja kaukaiseksi asiaksi.

Aiheita oli paljon. Sanottavaa vielä enemmän.

Keski-ikä, paras ikä. Paitsi kuumat aallot.

Reilu vuosi sitten havahduin hormonitoimintani olemassaoloon. Tuohon salattuun systeemiin, jonka olemassaolon olin unohtanut muutamiksi vuosiksi. Vaihdevuodet iskivät päälleni kesällä 2018 kuin tornado ja muuttivat elämääni todella radikaalisti.

Pahimmassa vaiheessa luulin sekoavani: vajosin mustaan ja pimeään tunneliin. Järjen tasolla tiesin eläväni elämäni parasta aikaa ja en ymmärtänyt, miksi olin kaikesta minua kohdanneesta hyvästä huolimatta niin masentunut.

Nyt silloinen myllerrys alkaa olla tasaantumassa, mutta silti jotain muuttui pysyvästi. Mahtipontisesti sanottuna heräsin huomaamaan elämän uudella tavalla ja samalla kokonaisvaltainen kuohunta nosti pintaan pakottavan tarpeen kirjoittaa.

Haluan poistaa vaihdevuosista niitä ympäröivän tabun: naamahiessä ja kohoavassa painokäyrässä ei tietenkään ole mitään kiehtovaa tai seksikästä. Mutta elämä niiden kanssa on loppupelissä kuitenkin ihan ookoo.

#laumaelämää

#hitonnainen ei ole äitiys- tai perheblogi, sillä olen lapseton. Tahaton lapsettomuus on nykyisellään jo melko hyvin arpeutunut haava, jonka kanssa pystyn elämään. Jaan elämäni ja kotini aviopuolisoni, hänen tyttärensä ja koiramme kanssa. Tällä kokoonpanolla meillä on yhteistä matkaa takana viitisen vuotta.

Nimitämme kodissamme elävää yksikköä laumaksi: emme ole perinteisellä tavalla ydinperhe, mutta muodostamme tiiviin yksikön ja kaikki laumaamme kuuluvat ihmiset (ja eläimet) ovat minulle äärettömän rakkaita. Ydinlaumaan kuuluu kotonamme elävät yksilöt, mutta laajennettuun laumaamme laskemme jäseneksi myös muitakin: ystäviä ja sukulaisia.

Oma iho, paras iho. Oma iho, hoidettu iho. Oma iho, keski-ikäinen iho.

Tein yli 10 vuotta kosmetologin töitä, kasvojen ihonhoito oli yksi rakkaimmista asiakastöistäni. Nyt saan vihdoin kirjoittaa ihosta ja sen hoitamisesta vailla mitään sidoksia: kertoa niistä tuotteista ja tavoista, joita olen kokenut hyväksi sekä itselleni että entisille asiakkailleni.

Pyrin kauneudenhoitotuotteissani minimalismiin: less is more. Hyvään ihonhoitoon ei mielestäni tarvita laajaa tuotearsenaalia, tärkeintä on säännöllisyys.

En ole sarjauskollinen, enemmänkin pyrin löytämään hinta-laatusuhteeltaan loistavia tuotteita. Eläinkokeettomuus on minulle tärkein valintakriteeri, vegaanisuus todella iso plussa.

En yleensä käytä tunnettujen merkkisarjojen tuotteita, mutta kaikki käyttämäni tuotteet ovat helposti löydettävissä joko kivijalkamyymälöistä tai suomalaisista verkkokaupoista. Haluan jakaa kokemuksia, en myydä tuotteita. 

#koiratestaa

Vuosia koiraharrastus, lähinnä agility, oli suuri osa elämääni. Koiria oli miltei 20 vuoden ajan aina useampia. Nyt tunnenkin oloni hieman orvoksi, sillä enää kodissamme vaikuttaa vain yksi nelijalkainen.

Luulen tosin, että kyseinen koiraeläin on ainoan koiran asemaansa todella tyytyväinen: kolmen ihmisen jakamaton huomio kohdistuu vain siihen. Emme koirani kanssa kilpaile tällä hetkellä aktiivisesti, mutta teemme yhdessä paljon muuta.

Ja koska aikaa on vapautunut nyt muuhunkin kuin agilityyn, tulee #koiratestaa näkymään myös blogissani. Aion nimittäin silloin tällöin kertoa täällä myös siitä, mitä kaikkea koiraeläimeni pääsee puuhailemaan.

Tulevan talven aikana olen suunnitellut kokeilla ihan uusia lajeja ja kerätä meille yhteisiä elämyksiä. Vuosia vietimme tiiviisti agilitykentillä ja niiden laitamilla, nyt heittäydymme höntsäilemään myös muita juttuja ilman paineita kilpailemisesta tai tavoitteista.  

#hyväelämä
#keskiikäinennainen

Pitkällisen etsinnän jälkeen olen löytänyt paikkani ja minun on hyvä olla ja elää. Turvallinen ja onnellinen laumaelämä on antanut minulle mahdollisuuden ja vapauden kirjoittaa. Kirjoittamisesta on tullut eräänlainen terapiamuoto, jolla työstän kipeitäkin asioita. Mutta myös sitä, miten hyvää keski-ikäisen naisen elämä voikaan olla.

Tervetuloa mukaani keski-ikäisen naisen elämään. Toivottavasti viihdyt kanssani.