Hitonnainen on keski-ikäinen, keskivartalolihava, keskiasteen oppilaitoksessa työskentelevä keskisuomalainen nainen.
Blogi on siis monella tapaa keskivaiheilla elävän naisen kanava. Kirjoitan minulle tärkeistä asioista: naisena olemisesta, amisopettajuudesta, ihonhoidosta, positiivisesta pedagogiikasta, kuumista aalloista – ympäripyöreästi voisi kai sanoa, että elämästä yleisesti.
#hitonnainen on vaihdevuosien kanssa elävän naisen pohdintaa ympäröivästä maailmasta.
#hitonnainen syntyi tarpeesta kirjoittaa. Vaihdevuosien keskellä muistin yhtäkkiä, kuinka paljon olinkaan joskus nauttinut ajatusten purkamisesta paperille. Kuumat aallot nostivat sanoja esiin. Noista sanoista muodostui ajatuksia ja ajatukset synnyttivät kokonaisia kirjoituksia.
Jaoin kirjoituksia ensin miehelleni. Tämän jälkeen muutamalle ystävälle. Lopulta tein pitkiä ja uuvuttavia fb-postauksia.
En saanut näppäimiä vaikenemaan. Minulla oli asiaa. Halusin kertoa yllättäen ja rajusti alkaneista vaihdevuosista. En osannut pitää suutani kiinni minua koskettavista yhteiskunnallisista epäkohdista. Aloin opiskella positiivista pedagogiikkaa, josta tuli heti minulle todella tärkeä aihe. Koin, että kosmetiikasta puhutaan liian vakavasti ja vaikeasti. Ja sen vuoksi monet kokevat ihonhoidon hankalaksi ja kaukaiseksi asiaksi.
Aiheita oli paljon. Sanottavaa vielä enemmän.
Keski-ikä, paras ikä. Paitsi kuumat aallot.
Vähän yli nelikymppisenä havahduin hormonitoimintani olemassaoloon. Tuohon salattuun systeemiin, jonka olemassaolon olin unohtanut muutamiksi vuosiksi. Vaihdevuodet iskivät päälleni kuin tornado ja muuttivat elämääni todella radikaalisti.
Pahimmassa vaiheessa luulin sekoavani: vajosin mustaan ja pimeään tunneliin. Järjen tasolla tiesin eläväni elämäni parasta aikaa ja en ymmärtänyt, miksi uin kaikesta minua kohdanneesta hyvästä huolimatta niin syvissä vesissä.
Nyt silloinen myllerrys on jo hyvinkin tasaantunut, mutta silti jotain muuttui pysyvästi. Kaiketi heräsin katselemaan elämääni hieman eri vinkkelistä ja samalla kokonaisvaltainen kuohunta nosti pintaan pakottavan tarpeen kirjoittaa.
Haluan poistaa vaihdevuosia ympäröivän häpeän: naamahiessä ja kohoavassa painokäyrässä ei ole mitään kovin kiehtovaa tai seksikästä. Mutta vaihdevuosien kanssa oppii elämään. Tärkeintä on löytää oma tapa selvitä ja kohdata hormonimyllerrys. Lääkkeillä tai ilman.
#laumaelämää
#hitonnainen ei ole äitiys- tai perheblogi, sillä olen lapseton. Tahaton lapsettomuus on nykyisellään jo melkein kokonaan lähes täysin parantunut haava, jonka kanssa osaan elää oiken hyvin. Jaan elämäni ja kotini aviopuolisoni, hänen tyttärensä ja koiramme kanssa. Tällä kokoonpanolla meillä on yhteistä matkaa jo hyvän matkaa.
Nimitämme kodissamme elävää yksikköä laumaksi: emme ole perinteisellä tavalla ydinperhe, mutta muodostamme tiiviin joukon ja kaikki laumaamme kuuluvat ihmiset sekä eläimet ovat minulle äärettömän rakkaita. Ydinlaumaan kuuluu kotonamme elävät yksilöt, mutta laajennettuun laumaamme laskemme jäseneksi myös paljon muitakin rakkaita ihmisiä.
Oma iho, paras iho. Oma iho, hoidettu iho. Oma iho, keski-ikäinen iho.
Tein yli 10 vuotta kosmetologin töitä, kasvoihin kohdistuvat hoidot olivat rakkaimpia asiakastöitäni. Nyt saan vihdoin kirjoittaa ihosta ja sen hoitamisesta vailla mitään sidoksia: kertoa niistä tuotteista ja tavoista, joita olen kokenut hyväksi sekä itselleni että entisille asiakkailleni.
Pyrin kauneudenhoitotuotteissani minimalismiin: less is more. Hyvään ihonhoitoon ei mielestäni tarvita laajaa tuotearsenaalia, tärkeintä on säännöllisyys.
En ole missään nimessä sarjauskollinen, enemmänkin pyrin löytämään hinta-laatusuhteeltaan loistavia tuotteita. Eläinkokeettomuus on minulle tärkein valintakriteeri, vegaanisuus todella iso plussa.
En yleensä käytä tunnettujen merkkisarjojen tuotteita, mutta kaikki käyttämäni tuotteet ovat helposti löydettävissä joko kivijalkamyymälöistä tai suomalaisista verkkokaupoista. Haluan jakaa kokemuksia, en myydä tuotteita.
#koiraelämää
Vuosia koiraharrastus, lähinnä agility, oli suuri osa elämääni. Koiria oli miltei 20 vuoden ajan aina useampia. Nyt tunnenkin oloni hieman orvoksi, sillä kodissamme vaikuttaa enää vain yksi nelijalkainen.
Luulen tosin, että kyseinen koiraeläin on ainoan koiran asemaansa todella tyytyväinen: kolmen ihmisen jakamaton huomio kohdistuu vain siihen. Emme koirani kanssa kilpaile enää aktiivisesti, mutta teemme yhdessä paljon muuta. Tiiviit agilityvuodet ovat takana, ainakin toistaiseksi, ja olemme heittäytyneet höntsäharrastajiksi. Kokeilemme myös muita juttuja ilman paineita kilpailemisesta tai tavoitteista.
#hyväelämä
#keskiikäinennainen
Pitkällisen etsinnän jälkeen olen löytänyt paikkani ja minun on hyvä olla ja elää. Turvallinen ja onnellinen laumaelämä on antanut minulle mahdollisuuden ja vapauden kirjoittaa. Sanoista on tullut tärkeä osa elämää. Haluan kertoa sitä, miten hyvää keski-ikäisen naisen elämä voikaan olla.
Tervetuloa keski-ikäisen naisen elämään. Toivottavasti viihdyt kanssani.
Ps. Saat minuun yhteyttä myös sähköpostitse postia@hitonnainen.fi
