Keski-iässä ihmiset ovat monessa eri kerroksessa elämässäni. Osaa olen saanut pitää mukanani lapsuudesta saakka ja toisiin olen tutustunut vasta aikuisena. Lapsuudenystävistä koostuva porukkani on saanut oman kirjoituksensa, heidän merkitystään en voi koskaan korostaa liikaa.
Nuo naiset ovat elämäni tärkeä tukiranka
Olen äärettömän kiitollinen myös aikuisena löydetyistä ystävistä. Naisista, joiden kanssa historia on lyhyempi, mutta ystävyys onkin hypännyt suoraan sinne tosi syvään päähän.
Nämä ihmiset ovat halunneet sitoa kanssani ystävyyssuhteen vaikka ruuhkavuodet, uraputket, avio- ja avoerot.
Omat ihmissuhdetaitoni
Viime yönä nukuin huonosti. Valvoessani aloin miettiä oman elämäni naisia, erityisesti niitä jotka olen kohdannut vasta aikuisena. Yöllä ihmettelin myös sitä, että ympäriltäni löytyy näin hienoja tyyppejä, vaikka koen olevani ihmissuhdetaidoiltani haasteellinen:
- yhteydenpitoni on välillä hieman hajanaista: unohdan soittaa, viestitellä, nähdä.
- en jaksa kuunnella ja puhun toisen päälle
- tyrkytän omia näkemyksiäni turhankin herkästi.
Olenkin äärettömän onnellinen siitä, että minulla on ystäviä, joilta olen saanut saanut oppia mitä erilaisimpia taitoja.
Kiitos elämäni naiset: kunnioitan teitä suuresti.
Ystävät nro 1, 2 & 3
Minulla on kaksi uraa: ensimmäisen tein kosmetologiyrittäjänä, tämän jälkeen olen touhunnut julkisella sektorilla kosmetologiopena. Kauneushoitolasssa teimme duunia pienellä porukalla, tiiviissä tiloissa.
Ahtaassa poterossa kylki kyljessä oli vaikeaa pysyä etäisenä.
Maailma erotti meidät kolme kosmetologia, kossua, jo vuosia sitten, mutta onneksi ystävyys ei ole täysin katkennut. Näiltä kahdelta kossuystävältäni olen oppinut empaattisuuden, huumorintajun, aitouden ja mukavuuden merkityksen. Sen, että kun olet aidosti oma itsesi ja elät elämääsi omien arvojesi mukaisesti, sinusta huokuu hyvää ja kanssaihmiset viihtyvät seurassasi.
Koulumaailma antoi elämääni kolmannen työystävän ja idolin, joka on valanut minuun uskoa siitä, että ihan kaikki on mahdollista. Häneltä olen oppinut sisukkuuden, ahkeruuden ja päämäärätietoisuuden merkitystä.
Toivoisin, että voisin lainata häneltä myös arviointikykyä ja itseni hallitsemista. Reagoin ja toimin tunteen johtamana nopeasti, todella nopeasti. Tältä upealta naiselta olen saanut esimerkin toimia täysin toisella tapaa. Olen oppinut, että harkintakyky on hieno ja arvostettava taito. Taito, jota olen alkanut harjoitella.
Ystävä nro 4: Nomen est omen
Olen innostuja, unelmoija ja haaveilija. En tiedä kulkevatko nämä piirteet nimen mukana vai onko täyttä sattumaa, että rakkain nimikaimani jakaa täysin samat ominaisuudet kanssani. Olemme tutustuneet koiraharrastuksen parissa, mutta sittemmin ystävyys on säilynyt aivan muiden syiden vuoksi.
“We have a dream”
Hyvin pian aloimme nimittäin unelmoida ja haaveilla yhdessä. Teimme toinen toistaan hullumpia suunnitelmia, joista ehkä rakkain ja mieleenpainuvin oli unelma alpakkafarmista.
Otimme selvää alpakoiden hinnoista. Minulla oli jopa suunnitelma siitä, mihin farmini perustaisin.
Minulle ei tullut alpakoita, mutta toiminnan naisena ystäväni toteutti tämän unelman – hänestä tuli lammasfarmari. Tuo uskomattoman rohkea ja ainutlaatuinen nainen uskalti hypätä tuntemattomaan ja tuon hypyn seurauksena hänestä tuli tilallinen.
Mieti, kuinka upeaa ja rohkeaa: ostaa nyt itselleen maatila.
Luulen, että maatilat kulkevat pitkälti sukupolvelta toiselle ja täysin ulkopuoliset ovat yhä melkoisen harvinainen vaihtoehto toiminnan jatkumiselle. Mutta niin vaan tämä ihana kaimani puolisoineen osti maata, maan jälkeen tulivat lampaat ja näin alkoi uusi elämä maaseudulla.
Tältä naiselta olen oppinut rohkeutta, innostuksen voimaa, oman polun löytämistä ja polulla pysymiseen vaadittavaa sitkeyttä.
Voi kunpa saisin oman nimeni kantamaan noita ominaisuuksia yhtä voimallisesti.
Ystävä nro 5: nainen, joka vei minut ratsastamaan
Tämän naisen kanssa kanssa olin ensin melkoisen varpaillani: uraa luonut markkinointi-ihminen, älykäs ja menestyvä. Heijastin häneen omia epävarmuuksiani ja jo ennen ensitapaamistamme olin täysin varma, etten pitäisi hänestä.
Kunnes eräänä päivänä huomasin, että hänestä oli tullut ystäväni.
Ensitapaamista seurasi yhteisiä työkuvioita. Työpuheluiden kesto piteni ja keskustelut alkoivat sivuta muitakin elämän alueita. Huomasimme, että meitä yhdisti rakkaus eläimiin, tykkäsimme molemmat räsymattojen kutomisesta sekä yhtyeestä nimeltä Kolmas Nainen. Samanikäiset naiset huomasivat jakavansa myös tavan tutkia ja katsella maailmaa.
Pelkään hevosia aivan äärettömästi, mutta tämä nainen suostutteli minut hevosen selkään.
Ystävä on esikuvani siinä, miten tinkimätön alansa osaaja voi olla mukava ja kiltti toisille. Hänen seurassaan on vain jotenkin todella hyvä olla: hän saa tuntemaan toiset merkityksellisiksi ja tärkeiksi. Henkistä hyggeä jakava nainen. Onneksi uskaltauduin kaksi ja puoli vuotta sitten kahville Kuopion ABC:lle. Pahaa kahvia, mutta hyvää seuraa.
Ystävät nro 6: koirien mukanaan tuomat ihmiset
Ihmisellä tulee olla hyvä harrastus. Se on tutkitusti tehokas lääke moneen vaivaan ja kremppaan. Koirat ovat minun harrastukseni, tarkennettuna agilityurheilu. Hyvää on tuo agilityharrastus tehnytkin minulle: se on pitänyt sohvaperunan liikkeessä, ratajuoksu on nostanut pulssia ja kaiken lisäksi seuratoiminta on tuonut ison lauman upeita ihmisiä elämääni.
Koiraharrastus on siitä jännä juttu, että ensin opit tuntemaan koiran nimen ja sen luonteenpiirteet. Tämän jälkeen kuluu hieman aikaa ja opit (ehkä) koiran omistajan nimen. Jos suhde muuttuu vakavammaksi, tulee teistä some-kavereita.
98 prosentin kanssa ihmissuhde jää tälle tasolle
Jäljelle jäävän kahden prosentin kanssa sinusta tulee juoksupuomivertaiskärsijöitä, kisakammoa jakavia taistelutovereita, koulutusvaihtoehtoja puntaroivia vatuloijia ja koiraintohimon jakavia fanaatikkoja.
Kenellekään muulle kuin heille et voi jauhaa naksun käytön sietämättömästä vaikeudesta. Kukaan muu ei ymmärrä juoksupuomiahdistustasi.
Minua on suosittu agilityarpajaisissa. Olen saanut elämääni kentänlaitakavereiden lisäksi ihan oikeita ystäviä. Ensin olemme jakaneet agilityiloa, -onnea ja -ahdistusta. Tämän jälkeen mukaan on tullut muuta: olen itkenyt lapsettomuussurua kentän laidalla agility-ystävän olkapäähän, olemme tehneet yhteisiä teatterireissuja ja kilistäneet maljoja. Jutelleet puhelimessa pitkiä keskusteluja ihmiselämästä ja sen mutkista.
Agility-ystävä oli ensimmäinen ihminen, jolle kerroin ajasta, kun elämä mureni palasiksi omassa kodissa. Olen ikuisesti kiitollinen tälle ihmiselle tuesta ja olkapäästä.
Koirakentälle ihminen ei pue päälleen titteliä, uraa tai muuta maallista muuttujaa. Ylle jäävät vain ne kuolaiset treenikamat, taskuun kuivuneet nakit ja jaettu yhteinen intohimo. Hallissa olen saanut tutustua ihmisiin, joita tuskin olisin tavannut missään muualla. Niin erilaisia ovat elämämme koiraelämän ulkopuolella.
Kiitos teille koiraystäväni. Olen oppinut teiltä niin lukuisia asioita, että en edes osaa niitä luetella tai eritellä. En myöskään pysty teitä ihmisinä erittelemään: siihen tämä kirjoitus on liian lyhyt.
Olen kiitollinen teistä kaikista. Ihan hirvittävän kiitollinen.
Yhden erityiskiitoksen haluan tässä kuitenkin jakaa: kentän laidalla olen oppinut sen, että myös Insinöörillä on tunteet. Vaikka Insinööri pitääkin tiukasti kiinni excelistä ja järkiperäisestä toiminnasta, niin syvällä Insinöörin rinnassa sykkii semmoinen semisti humanistinen, tunteiden täyttämä sydän.
Ystävä nro 7: puuskupuh-tupatoveri, asiakkaasta ystäväksi
Tein pitkään töitä kosmetologina. Voin kertoa, että kauneushoitolan pedissä asiakassuhteesta muodostuu usein tiivis ja pienessä huoneessa jaetaan mitä yksityisimpiä asioita. Puhutaan ihmissuhteista ja suhteettomuuksista, miehistä ja lapsista, töistä ja työttömyydestä.
Pintaa ja syvemmälle. Minulla oli ihania asiakkaita.
Tämän naisen kanssa kaikki lähti kulmakarvoista. Värjäiltiin ja muotoiltiin. Välillä hoidettiin ihoa ja aina puhuttiin paljon. Ensin varovasti lapsista ja yleisista asioista. Sitten tuli Harry Potter. Jaoimme hyvin lämpimän suhteen (lue intohimon) kyseistä kirjasarjaa kohtaan. Minä taisin lukea ensin kirjoja englanniksi ja jakaa kohokohtia ystävälleni.
Kaksi puuskupuhia kohtasi toisensa
Pitkä asiakassuhde muuttui Tylypahkan tupatoveruuden kautta ystävyydeksi. Meillä oli kovin erilaiset elämät: minä olin lapseton yrittäjä, hän kolmen lapsen äiti ja opettaja. Ensin jaoimme yhteisen kirja- ja musiikkimaun, myöhemmin myös ammatin. Tästä naisesta tuli opeidolini. Sain häneltä tukea ja apua, kun kompastelin alkuun opeurallani. Olin ihan pihalla ja kovin vihreä. Onneksi oli tämä nainen.
Ensin hän auttoi minut alkuun opena, myöhemmin auttoi löytämään tunteiden ja vahvuuksien voiman.
Ilman sinua olisin ihan erilainen ope. Kiitos, että olet auttanut minua löytämään omat vahvuuteni.
Ystävä nro 8: yhteiset automatkat yhdistivät
Aikuisopiskelu antoi minulle ystävän, jonka kanssa kuljimme yhdessä koulumatkoja Kauhavalle ja takaisin. Vaikka näemme nykyisin todella harvoin, tunnen silti, että hän on läsnä edelleen elämässäni todella harvinaislaatuisella tavalla ja usein huomaan ajattelevani:
“Mitähän hän tähän sanoisi, millaisen neuvon hän antaisi?”
Tämä nainen on yrittäjänainen, joka ei tyydy helppoihin tai tavanomaisiin ratkaisuihin. Hän on sitkeä ja sisukas Pohjois-Karjalan lahja Keski-Suomelle. Minulle hän on esimerkki siitä, että nainen voi sekä olla äiti, tehdä uraa yrittäjänä ja myös kehittää itseään. Kun kuuntelen hänen tahtiaan, hengästyn. Minulle hän on on itseäni parempaa seuraa, esimerkki ja esikuva. Nainen, jota ihailen öisin.
Kiitos elämäni naiset. Te ette ole minulle susia. Toivon, että voin antaa teille takaisin edes osan siitä kaikesta hyvästä, mitä olen teiltä saanut.
