Olen jouluihminen: minulle joulu on hiljentymisen ja kotona olemisen aikaa. En oikeastaan edes tiedä, miksi joulu on niin hiton tärkeä minulla. En juurikaan koristele, siivoa, laita ruokaa tai askartele ylenmäärin. Odotan vain niitä muutamaa kiireetöntä päivää, jolloin ei säntäillä eikä tehdä töitä. Nautitaan rakkaista, lukemisesta, elokuvista, syömisestä, suklaasta. Listan järjestys on satunnainen.
Elämääni on mahtunut monenlaista jouluja. Iloisia jouluja. Ikäviä ja ahdistavia jouluja. Yksinäisiä jouluja. Rakkaiden ihmisten täyttämiä jouluja.
Jos tekisin jouluista rankinglistaa, niin vuoden 2019 joulu olisi sijoitukseltaan kaikkien aikojen jouluissa ykkönen tai kakkonen.
Ehkä osittainen selitys löytyy perheeni vähittäiskaupan yrittäjyyshistoriasta: ensin seurasin kaupankäyntiä lapsesta saakka sivusta, sitten toimin apukäsinä pakettien käärimisessä ja isompana tyttönä olin itse yrittäjänä. Vuosikymmenestä toiseen joulukuu oli vuoden tärkein kuukausi. Sen onnistumisesta riippui paljon: joulukaupassa tehtiin iso osa vuoden tuloksesta. Piti osata ostaaa oikein tavaraa sisään ja saada se liikkumaan ulos. Joulukuu oli täyttä työtä, pienen kosmetiikkakaupan ovat olivat kiinni vain itsenäisyyspäivänä.
Mutta aattona klo 13 ovat laitettiin kiinni ja mentiin kotiin. Oltiin yhdessä ja levättiin. Kerättiin voimia ja unohdettiin työt.
Edelleenkään meillä ei hössötetä itse tehtyjen laatikkojen tai leivonnaisten kanssa. Komeroita ei siivota tai ikkunoita pestä. Joulu koostuu monista muista jutuista. Jos leivotaan, niin ainoastaan torttuja ja pipareita semmoisista kaupan pakastealtaan valmiista. Niillä taiotaan tuoksuja kotiin. Tänä vuonna torttujen leipominen unohtui itse asiassa täysin ja tosi hyvä joulu tuli silti. Jouluruoat muotoillaan pöytään ruokailijoiden toiveiden mukaan.
Jouluna syödään hyviä ja mieluisia ruokia. Mitään ei tarjoilla perinteiden vuoksi – ei edes sitä lanttulaatikkoa.
Jouluun kuuluvat lahjat. Niiden arvoa ei mitata rahassa, pakettien sisältä löytyy ajatuksia ja rakkautta. Tänä vuonna sain niin ihania lahjoja, että luulen pukin katsoneen kaikkia tuhmuuksiani aivan täysin läpi sormien. Ystävät, kylänmiehet ja läheiset olivat muistaneet minua niin lämpöisten ajatuksien täyttämillä lahjoilla, että jouluaattoiltana tunsin miltei paukahtavani onnesta.
Lahjoja ei vain saada, niitä myös annetaan. Vuosien ajan olen antanut miltei kaikille kosmetiikkapaketteja: kokelen vuoden aikana kaikenlaisia purkkeja ja purnukoita ja jouluna annan parhaiksi testattuja. Lähipiirini on pakotettu käyttämään kosmetiikkaa. Tavaroita pyrin välttämään viimeiseen asti – toivon, ettei antamiani lahjoja tarvitse konmarittaa kirppikselle.
2019 meillä oli onnenkyynelten täyttämä aatto: kuusen alla olleet lahjat olivat täynnä rakkautta, tunnetta ja sydämen täytti kiitollisuus.
Aattoiltana nukkumaan mennessäni uni kiersi silmää. Makasin peiton alla pimeässä silmät apposen auki ja muistelin elämäni jouluja: 44 aattoa. Tänä vuonna odotin joulua täysin rauhallisin mielin. Sain nauttia joulusta, jossa läsnä olivat kaikki rakkaani. Kenenkään käytöstä tai alkoholin käyttöä ei tarvinnut jännittää. Myös oma hermo oli löysällä ja käytös kiitettävää. En ollut takakireä tai tekopirteä joulumuori.
Joulu: ilon ja valon juhla. Paitsi ei kaikille. Joulu voi olla myös koko vuoden persereikä: pimeä ja valoton. Kolme päivää, joita koko maailma ympärillä julistaa ja odottaa. kun omassa päässä ahdistus ja väsymys ovat päällimmäiset tunteet, olo on yksinäinen. Maria Veitola toivotti aaton instapostauksessaan toivoa ja lämpimiä ajatuksia niille, joiden joulu tuntuu toivottomalle, raskaalle ja vaikealle. Hän sanoi, että parempia jouluja voi tulla. Niin voi.
Sillä joulut muuttuvat. Odotukset muuttuvat. Ajatukset hyvästä joulusta muuttuvat. Hyviä jouluja voi tulla.
Meidän laumalle joulu 2019 oli turvallisia ja rakkauden täyttämiä päiviä. Hassuja meidän näköisiä joulukoristeita. Pallomerestä nameja etsivä koira. Oma käsi, joka silitti miehen poskea. Pleikkaturnaus sohvalla lojuen. Rakensimme meille hyvän joulun, sellaisen oman näköisen. Ei mitään turhaa, mutta kaikkea tarvittavaa paljon.
Tätä kirjoittaessa istun yksin sillä samalla sohvalla, jossa pari päivää sitten naputimme lauman voimin pleikan ohjaimia. Nyt kotona on hiljaista. Mies tuusaa omiaan. Tyttö on äidillään. Koira makaa eteisessä. Katselen jouluflamingoa ja kuusen koristeita. Tallennan muistoja sydämeen. Toivon, että surun ja epätoivon täyttämät joulut ovat takana. Mutta nyt minulla on hiton hyviä muistoja.
Kiitos vuosi 2019: toit minulle hiton ihanan joulun.
