“Hitto, mikä tuo sana on suomeksi. Google-kääntäjä.” Puhelin käteen. Napautus ruudun Chrome-ikoniin ja eteen aukeaa Ylen auki jäänyt etusivu. “Mitä – maanvyöry Norjassa!”. Klikkaus uutisotsikkoon. Norjan jälkeen kurkistus myös seuraavaan tuoreeseen uutiseen.
Sormet näppäilevät puhelimen näyttöä automaatiolla. Mieli on jo siirtynyt alkuperäisestä kohteesta, englannin sanasta, hamuamaan jotain helpompaa, kiehtovampaa ja uudempaa. Huomaamatta 10 minuuttia on kulunut.
Otsikosta toiseen. Aiheesta toiseen.
Tunnistatko? Vastaava 10 minuutin katoaminen voi tapahtua puhelimen ruudulla tai televisiokanavien välillä surffaillessa. Sitä tapahtuu vaatekaapilla ihmetellessä kulahtaneiden t-paitojen määrää. Lopulta t-paitaongelmalle ei tapahdu mitään, tulokseksi on syntynyt vain huolta tai häpeää
“Kenelläkään muulla ei ole näin paljon turhia vaatteita. Kaikkien muiden paidat on pystyviikattu ja siististi järjestyksessä.”
Haahuilulle on paikkansa
Hitto: kukaan ei ole aina ole zen ja tyyni. Ikävää on kuitenkin, jos ei ole koskaan läsnä. Jos mieli säätää aina joko menneessä tai tulevassa. Vielä ikävämpää on elää elämäänsä oman päänsä sisällä. Sitähän saattaa jopa elää pitäen ajatusiaan todellisuutena, ilman että koskaan edes tajuaa ajatuksiensa olevan vain ajatuksia.
Ajatukset ovat sanoja pään sisällä.
Varoitus. Kirjoitus sisältää myös jatkossa rumia sanoja. Aihe on herättänyt minussa paljon tunteita. Myös vaikeita.
Tietoisuus osaksi elämää
Kävelymeditaatio on yksi klassisista meditaatioharjoituksista. 8 viikon MBSR-kurssilla sain kouluttajalta seuraavan minut herättäneen neuvon: tee ennen harjoituksen aloittamista tietoinen päätös, kuinka pitkän matkan kävelet ja kauanko harjoituksesi kestää. Näin harjoituksessa on mukana intentio siitä, mitä tullaan tekemään.
Olet etukäteen tietoinen päätöksestä ja pysyt siinä.
Kävelymeditaation selkeät ohjeet voit lukea täältä.
Intentio eli tietoinen päätös
Yhtälailla tekemisen tiedostamisen voi laajentaa koskemaan muutakin kuin satunnaista kävelymeditaatiota. Neuvo voisi tarkoittaa, että mielen banaanikärpäslauma ei veisi mennessään ja kadottaisi huomaamatta 10 minuuttia elämästäsi – vaikkapa satunnaiseen Ylen sivuilla seikkailuun.
Etukäteen voisi tiedostaa, syökö 3, 10 vai 25 irtokarkkia mättöpussista kirjaa lukiessa. Helposti käsi kauhoo koko pussin sisällön suuhun ilman, että on maistanut yhtäkään karkkia kunnolla. Jäljelle jää vain ähky olo.
Sovellus
Kevät 2021 on opiskelukevät. Haluan opiskella tietoisemmin ja aidosti syventyen. Työmenetelmänä en käytä kuitenkaan jatkuvaa mindfulnessharjoittelua, vaan tekniikkaa nimeltä Pomodoro. Pomodorossa keskitytään 25 minuutin ajan tiiviisti työn alla olevaan tehtävään. Tämän jälkeen annetaan mielelle lepo.
Viisi minuttia aivolepoa ja luvallista haahuilua.
Viiden minuutin ajaksi nostan itseni ylös tuolista. Käyn juomassa lasin vettä ja voin vaikka silmäillä puhelinta. Tämän jälkeen takaisin ja uusi pomodoro.
Hiton hankalaa
Noin puolentoista vuoden harjoittelun jälkeen tarvitsen edelleen mindfulness-harrastukseeni ihan hitosti itsemyötätuntoa. Harjoituksista tulee toisinaan huono olo tai ahdistus. Toisinaan mieli vaeltaa jatkuvasti ja en saa sitä haltuuni lainkaan. Vaikka tiedän, että jokainen harjoitus hyödyttää mieltäni, kohtaan silti edelleen voimakkaita epäonnistumisen hetkiä huomion lepattaessa pois harjoittelusta.
Se ei tee minusta mitenkään erityisen surkeaa mindfulnessnaista.
Olen vain ihan tavallinen keski-ikäinen, joka toivoo aivojensa pystyvän keskittymään edes hetkeksi asioihin. Haluan saavuttaa luottamusta harjoittelun tuomaan hyötyyn, ja annan itselleni myös armoa – aina mindfulness ei ole kivaa. Joskus harjoittelu ottaa päähän ihan todella paljon, joskus siitä tulee hyvä mieli. Joskus se on helppoa, joskus vaikeaa.
Ihan niin kuin ihan kaikki muukin. En ole zen munkki, enkä aio kasvaa sellaiseksi. Edelleenkin olen vain se ihan tavallinen keski-ikäinen nainen, joka edes joskus keskittyä olennaiseen. Joka haluaa erottaa ajatuksensa todellisuudesta ja oppia päästämään irti. Siitä tässä on kyse.
Olen aivojani kouluttava täti-ihminen.
Oivalluksia
Onnistuin, vaikka en noudattanut ohjeita
En noudattanut orjallisesti 8 viikon MBSR-ohjelmaa. Osa harjoituksista jäi tekemättä, mutta silti treenasin aivoratojani kahdeksan viikon ajan joka ainut päivä. Säännöllisyys itsessään tuntui hyvälle – onnistuin löytämään aikaa ja motivaatiota.
Joskus harjoitus oli lyhyt. Joskus pitkä.
Seuraava menee jo hieman mindfulness-jargonin puolelle, mutta genreen kuuluu lause “tehty harjoitus on hyvä harjoitus”. Lause on lohdullinen, sillä kurssin kahdeksaan viikkoon kertyi vähintään 56 hyvää harjoitusta eli onnistumista. Kahden kuukauden ajan onnistuin joka ainut päivä. Sain kehua itseäni: ”Hyvä minä”.
Juuri nyt kaipasin lempeää onnistumisen tunnetta.
Sillä koen, että lipsumista huolimatta onnistuin. Joko-tai -ihmiselle tämä on suuri onnellisuuden aihe. En tiedä, onko kyse keski-iästä tai harjoittelun mukanaan tuomasta itsemyötätunnosta, mutta olen MBSR-jaksooni todella tyytyväinen. Vanha minäni olisi leimannut minut luuseripöpöksi, koska en elänyt ohjeiden mukaan. Olisin ehkä jopa lopettanut kaiken kesken. Koska en noudattanut ohjeita.
Minulla oli ohjeet, josta lipsuin. Silti onnistuin. Silti jatkoin.
Automaattiohjaus
Onnistumisen lisäksi minulle oli tärkeää tunnistaa automaattitoimintoja, joilla olen tehnyt valintoja. Isoja ja pieniä. Mieleeni tarttui kurssilta seuraava sanoitus:“Jatkuva automaattiohjauksella eläminen estää meitä tunnistamasta tapojamme toimia. Mitä paremmin tunnistat omat tapasi, sitä paremmin tunnet itsesi.”
Aloitin bongaamalla muutaman automaation päivittäin.
Tuo aloituksessa kuvaamani 10 minuutin surffailu netissä on vain pieni osa sitä automaattiohjausta, jolla olen elänyt. Automaatti on yleensä tehnyt puolestani oikein mallikaita päätöksiä, mutta toisinaan se on kuljettanut minua melkoisille harhapoluille.
Automaatio ei ole kuitenkaan pahis, josta tulisi päästä täysin eroon.
Automaattiohjaus helpottaa elämääni huomattavasti: se sekoittaa kahvin, nappaa jääkaapista kauramaidon, kaataa juomat kuppiin ja juo valmiin sekoituksen, vaikka mieleni seikkailisi aivan muualla. Yhtäkkiä havahdun tyhjään kuppiin edessä ja viipyilevään kahvinmakuun suussa.
Välillä on kuitenkin hyvä pysähtyä ja tunnistaa tekemisensä.
Tunteet
Minulla on reagoiva temperamentti ja olen myös jemmaaja. Koska vaikeita tunteita on niin hiton vaikeaa kohdata ja käsitellä, niin pistän ne mieluummin säilöön. Jossain vaiheessa säilöillä on kuitenkin paha taipumus täyttyä, ja silloin tapahtuu valitettavan usein räjähdys. Jemmatut tunteet purkautuvat kerralla; yleensä sillä ei niin toivotulla tavalla.
Tähänkin olen hakenut apua mindfulness harjoittelusta.
Olen opetellut tunnistamaan tunteita kehossa. Miltä tuntuu ärtymys? Mistä kohdin kehoa löydän ärtymyksen merkkejä? Ärtymys aiheuttaa puristusta alavatsassa, kuumotusta takaraivolla, jännitystä hartioissa. Kun ärtymys kasvaa, voimistuvat kehotuntemuksetkin.
Puristuksesta tulee kivi. Kuumotus muuttuu poltteluksi. Hartiat kovettuvat kohti korvia.
Tässä vaiheessa asioihin on helpointa puuttua. Antaa tunteen olla ja ottaa hieman etäisyyttä. Kuulostella, ei jemmata. Tätä taitoa harjoittelen. Tunnistaessani kehoni voimistuvia merkkejä otan yhden askeleen taaksepäin: “olen ärtynyt” muuttuu ilmaisuksi “tunnen ärtymystä”.
Edistyneemmässä versiossa toimintaa voisi sanoittaa näin: “Huomaan, että tunnen ärtymystä.”
Pyrin, että antaisin ärtymykselle luvan olla. Kuuntelisin, hengittäisin edes muutaman kerran syvään. Mutta kaikki tämä on hiton hankalaa ja vaikeaa. Tyyneyteen ja pitkämielisyyteen on valovuosien pituinen matka. Toivon silti syvästi, että tulevaisuudessa tuottaisin itselleni ja ympäröiville ihmisille hieman pienempiä räjähdysvaurioita.
Olen kirjoittanut tunteiden hyväksymisestä ja niiden kestosta aiemminkin täällä.
Lukuvinkkejä ja muutakin
- Tammikuussa alkaa uusi MBSR-kurssi verkossa. Minulle tämä kurssi oli ihan hiton tärkeä. Susanna Heikari ohjasi ryhmää hienosti verkossa. Oli tosi jännä huomata, miten hyvin toisilleen ventovieraat ihmiset löysivät yhteyden Zoomin välityksellä. Täällä kurssikuvaus – tutustu!
- Tästä tuli minulle vuoden tärkein kirja. Nimittäin kirjasta nimeltä Kaikki on hyvin riippumatta siitä miten kaikki on. Kirja on Saku Tuomisen kirjoittama. Hyväksyntää ja irtipäästämistä. Ajattelua ja mindfulnessia. Ostin fyysisen kirjan lahjaksi miehelle ja ystävälle. Itse tykkäsin kuunnella omani. Kirjaan voit tutustua Suomalaisen kirjakaupan sivulla.
- Jos pomodorotekniikka ei ole sinulle tuttu, niin tutustu! Mies tämän minulle aikoinaan opetti, siitä lähtien ollut säännöllisen epäsäännöllisesti käytössä. Täältä luet lisää tekniikasta ja täältä löydät ajastimen
- Surffasin aamulla YLE:n sivuilla ja törmäsin sattumalta tähän. Kuin tilauksesta juttu valinnoista ja niiden seurauksista. Haastateltavana Satu Pihlaja, jonka uuden kirjan valinnoista aion varmasti lukea.
- Läjä YouTube-linkkejä mindfulnessharjoituksiin, joita itse teen tällä hetkellä säännöllisesti:
Sydänliiton istumameditaatio 14 minuuttia
