Nukuin huonosti: näin koko yön painajaisia, joista heräsin useaan kertaan heräsin sydän hakaten. Kun kello viimein soi, olin jo valmiiksi täysin uupunut. Mieli ja ajatukset laukkasivat levottomina.
Pidin kiinni aamurutiineista ja tein lyhyen mindfulness-harjoituksen, jotta pään sisällä vilistävä muurahaispesä rauhoittuisi. Ei toiminut: päässä pörisi ajatusten epäjärjestys, hengitys ei siivonnut pois mielen levottomuutta ja nousevaa ärtymystä.
Tunteetkin olivat jotenkin ihan hakoteillä.
Edellisenä iltana olin tehnyt mielestäni loistavan tuntisuunnitelman ja vielä autoon hypätessäni uskoin suunnitelman ja rutiinin kantavan, vaikka pää olikin levoton ja mieli hakoteillä.
Koululla astelin ryhmä perässäni meille merkittyyn luokkaan huomatakseni, että siellä istui jo toinen ope oppilaidensa kanssa. Tuplabuukkaus. Seurasi hetken epätoivoinen selailu tilakalenteria, vapaa luokka löytyi.
Opetan tässä jaksossa jalkahoitoa, ryhmä koostuu teinitytöistä, joille vaivaisenluut, vasaravarpaat ja sienen runtelemat kynnet ovat täysin ymmärrettävästi melkoisen kaukana omasta todellisuudesta.
Kynsisieni aiheena ei ole mediaseksikäs tai kovin kiinnostava. Varsinkaan maanantaiaamuna.
Tilasekoilu kiihdytti mieleni sutkutusta. Aukoessani tietokonettaa katsoin ympärilleni: puhelimien näyttöjen yläpuolella roikkuvia kasvoja, vain muutaman piirteitä ei valaissut sininen valo. Nuokin kasvot näyttivät tyhjille ja väsyneille. Teini-ikäisten maanantai-ilmeet.
Siinä hetkessä tapahtui omassa päässäni ratkaiseva käänne.
Komentoora ottaa vallan
Sunnuntai-iltana innostunut ja hyvän suunnitelman tehnyt minäni jäi sivustakatsojaksi, kun ärsyyntynyt Komentoora sai vallan. Tiukasti tuo Komentoora toivotti hyvät huomenet, avasi koneelta Tärkeän PowerPoint-esityksen ja aloitti napakan Puheen.
Puheen sisältö oli armottomien sanojen pauhua suorituksista, tehtyjen jalkahoitojen määristä, näyttöjen kriteereistä. Komentoora suolti ulos suustaan ryhmälle tismalleen samoja asioita, joita olin ajatellut alkuperäisen suunnitelman mukaisesti käsitellä.
Sisällön sävy oli täysin eri. Komentooran valitsemilla sanoilla ja äänenpainoilla asiasta tuli hyökkäävää, latistavaa ja ankeuttavaa.
Hyvä mieli, innostus, kannustus eivät olleet läsnä.
Ilo opituista taidoista ja edistymisestä haihtui valjuina haituvina ilmaan ja jäljelle jäi Komentooran meuhkaaminen. Ensimmäisen oppitunnin aloitus määritteli päivän kulun: ankarista sanoista alkoi loppupäivää värittänyt negatiivisten tunteiden kehä. Luokan tunnelma latistui ja Komentoora sai voimaa siitä:
“Kukaan ei kuuntele, mikään ei onnistu. Miksi teen tätä, ei niitä kiinnosta! Ne ovat juuri tuollaisia.”
Kyseinen maanantai oli opeurani yksi surkeimpia päiviä niin opetuksen laadun kuin sisällönkin suhteen. Olen melko varma, että yksikään opiskelija ryhmässä ei Komentooran johdolla oppinut mitään.
Tunnelma hajosi entisestään päivän edetessä. Levotonta haahuilua, Komentooran käskytystä, ulos harhailevia katseita, salaa ja reilusti näkyvillä olevia puhelimia.
Huono maanantai.
Istuin päivän päätteeksi opehuonessa kahvikupin äärellä roikkuen ja päässäni alkoi pyöriä syytöksiä: “Kukaan ei kiinnostu, koska ne ovat sellaisia. Voivat vaan syyttää itseään, jos eivät osaa. Minä olen kyllä opettanut.”
Aloin lopulta lärätä itsekin puhelinta. Silmiin osui puhelimeen asennettu meditaatiosovellus. Avasin sen.
Päivän paras teko oli 3 minuutin hengitysharjoitus. Nyt se kantoi hedelmää.
Mielityökalut mahdollisuutena
Hengitin. Keskityin. Hengitin. Keskityin.
Ajatusten syöksykierteet rauhoittuivat. Syytösten sarjatuli katkesi. Hengitys hengitykseltä Komentoora hävisi olemasta. Harjoituksen lopuksi istuin hiljaa kahvihuoneessa ja aloin jäsennellä ajatuksia.
Mietin, missä vaiheessa opetus lähti menemään väärille raiteille. Mikä oli ollut se kriittinen piste, jossa Komentooralle oli ottanut vallan. Taisinpa kirjoittaa heti muutaman ajatuksen paperillekin.
Halusin ymmärtää, mitä oli tapahtunut.
Päivä oli mennyt opetuksen kannalta täysin pieleen. Sitä en voinut enää muuttaaa. Olin antanut ärtymykselle ja ahdistukselle vallan. Sillekään en enää voinut mitään. Tuon maanantain olin ollut yksinkertaisesti vaan todella huono ope.
Ratkaisevaa olisi löytää triggeri, joka oli määritellyt päivän kulun ja antanut Komentooralle vallan. Estää uudet Komentoorapäivät.
Komentoora seis!
Lopulta löysin kuusi tekijää, jotka suistaneet päiväni negatiivisten tunteiden syöksykierteeseen:
- Väsymys: huonosti nukuttu yö. Vaikka olin aamulla hakenut hengitysharjoituksella rauhallista mieltä, olin liian vähäisen yöunen riivaama koko päivän.
- Kiire: tulin tapani mukaan viime hetkellä koululle. Hetken rauhoittuminen ennen opetusta olisi ollut tarpeen ja olisi antanut minulle voimia, vaikka rasitteena olikin vähäinen yöuni.
- Huono ravinto: olin syönyt aamupalan aivan liian aikaisin, banaani ennen opetuksen alkua olisi antanut keholle energiaa.
- Opetuksen rakenne: aloitus määrittelee hyvin pitkälle päivän kulun, erityisesti maanantaisin. Olin yksinkertaisesti suunnitellut tuntien sisällöt täysin väärään järjestykseen. Motivaatiota ei herätä käskytys ja ankeutus.
- Aikataulu: olin laskenut väärin tehtyihin tehtäviin käytetyn ajan ja päivässä oli turhaa tyhjäkäyntia. Odottelu ja opetuksen tyhjäkäynti antavat aina tilaa levottomuudelle. Työkalupakistani olisi kyllä löytynyt järkevää tekemistä, mutta Komentoora halusi pitää kiinni Suunnitelmasta ja ei ollut valmis joustamaan.
- Tila: aamun tilasekoilu oli päivän ainoa tekijä, johon en voinut vaikuttaa. Reilun viiden minuutin jälkeen meille löytyi vapaa tila ja tämän jälkeen päivän kulku oli täysin omissa käsissäni.
On päiviä ja on Päiviä. Yksikään opettaja ei varmasti elä elämäänsä siten, että kaikki opetuspäivät olisivat täydellisiä. Yksikään ihminen ei elämäänsä siten, että kaikki elämän päivät olisivat yksisarvisten tanssia tai sateenkaarten yllä leijumista.
Päiviimme tunkeutuu arkea ja harmautta, mielen harhailua ja vaikeita tunteita. Reaktiivinen mieli reagoi ja triggeröityy milloin mistäkin.
Lopulta tuosta maanantaista tuli yksi opettavaisimmista työpäivistä ikinä.
Pohdin yllä olevaa kuutta triggertekijää pitkään. Mieleni on ollut aina todella reaktiivinen ja nopeasti nousevat tunteet ovat olleet hallitsevia. Minä-minä-maassa syyt ärsytyksiin ja huonoihin päiviin löytyivät aina ulkopuolelta.
Ratkaisujani olivat äyskiminen, syyttely ja kiukkuilu. Usein palkkasin itseäni myös lohtusyömisellä.
Mitä nyt?
Surkea päivä oli ja meni, siitä on nyt vajaa viikko. Huomenna on jälleen maanantai ja astun saman ryhmän eteen. Tarkoituksenani on nyt kertoa heille, miltä minusta tuntui viikko sitten.
Tunnustaa, että oma suunnitelmani hajosi.
Myöntää, että edellinen maanantai oli todella surkea, mutta pääsin siitä yli.
Pyytää anteeksi ja kysyä heiltä, miten he ovat päässeet vastaavista kokemuksista yli. Herätellä keskustelua huonoista päivistä ja siitä, mitä silloin tulisi tehdä.
Kiittää ryhmää, että he kestivät kanssani tuon Komentoora-päivän.
Kertoa, että aina on mahdollisuus korjata toimintaa. Kaikilla. Ihan aina.
Ollaan kilttejä toisillemme, armollisia itseämme kohtaan ja eletään tätä elämää hyvin.
