fbpx

Kapselipukeutumisesta

65 päivän ajan vaatekaappinani toimi matkalaukku: koronakevät teki minusta kapselikaappipukeutujan. Termi kapselipukeutuminen on vilahdellut somessani satunnaisesti ja olen joskus jopa leikkinyt ajatuksella oman kapselin rakentamisesta.  Nyt tein sen pakotetusti.  Jos vaatekaapin kapselointi on sinulle vieras ajatus, niin käypä lukemassa ideasta täältä. Linkki vie Anna-lehden sivulle, jossa Piia Sainio kertoo kapselipukeutumisen perusteet. Kevät 2020 sai minut […]

Keski-ikäisen naisen karvakapina

Muistan elävästi ensimmäisen vahaukseni. Se sattui ihan hitosti. Aloitin repimisen salaa omassa huoneessa ja lopulta oli pyydettävä äiti apuun. Hän hoiti homman loppuun. Itkin melkein koko toimituksen ajan, koska teki niin kipeää.  Kipua merkityksellisempää oli kuitenkin sileät sääret.  Olin tuolloin ehkä noin 12 vuotias ja lähdössä leirille. Minulla oli koko kaveriporukan karvaisimmat sääret ja näkyvin […]

Voimakasvini voikukka

Löysin tällä viikolla voimakasvini. Tuo keltainen ihme nousee, kukkii, selviää ja pärjää. Se ei ole tarkka maaperästä: sitkeä kasvi loistaa kaikkialla ja levittää haituviaan ympärilleen. Ihailen sinua voikukka.

Kiitollisuuskylpy ja viikon tunnekalenteri

Uutisia. Tiesitkö, että koko hiton kevät 2020 on ollut yhtä kirottua poikkeustilaa ja epänormaali on uusi normaali. Minun arkeni uusi normaali alkoi maaliskuun 24. Silloin isä joutui sairaalaan ja minä muutin takaisin lapsuudenkotiini. Tänään on 4.5. Isä on edelleen sairaalassa. Äiti ja minä täällä lapsuudenkodissa ja muu lauma omissa koloissaan.  Viikon tunnekalenteri Minusta on aina […]

Kiitollisuuden matkasaarnaajan kiitollisuusohjelma

“Minusta tulee lähetyssaarnaaja”. Näin ilmoitin vanhemmilleni leuka pystyssä nelivuotiaan varmuudella. Kukaan ei tiedä, mistä tuo ammatti oli päähäni pälkähtänyt. Ei minulla ollut hajuakaan siitä, mitä kyseinen ura olisi sisällään pitänyt. Minusta ei tullut lähetyssaarnaajaa.  Osittain osuin kuitenkin oikeaan. Minä nimittäin saarnaan. Aivan liian usein huomaan puhuvani kiihkeästi vaihtuvista aiheista. Avantouinnista. Koirista. Paljasjalkakengistä. Kuluneen vuoden aikana […]

Hiton erilaista kiitollisuusarkea

Perjantai-ilta: paistamme äidin kanssa makkaraa takassa. Uutuuttaan kiiltävä halsteri alkaa pikkuhiljaa mustua ja nokeentua. Halsterin nappasin vanhempieni varastosta, jossa se oli odotellut paketissa. Odotellut grillikotaa. Odotellut sitä ja odotellut tätä. Odotellut parempia aikoja. “Otetaan se käyttöön sitku” Halsteri otettiin käyttöön, nytku ajat ovat paskat ja vaikeat. Halsteri ja takassa käristetyt soijamakkarat olivat perjantain kiitollisuuteni. Se […]

Täysjärkisenä koronakolossa

Miten pysyä täysjärkisenä koronakriisissä kysyi Lauri Järvilehto blogissaan. Täysin sama kysymys on pyörinyt päässäni päivittäin. Useita kertoja. Ensimmäisten koronakolopäivien aikana useita kertoja tunnissa. Ajatukset kiersivät kehää: tämä ei lopu ikinä. Kun tämä päättyy, niin miten tämä päättyy? Miksi näin kävi? Kenelle voisin valittaa – tällaista kevättä en tilannut. Isä on edelleen sairaalassa.  Laumani on edelleen […]

Aika ennen ja jälkeen

Viikko sitten Pieni horjahdus liukkaalla, tasapainon menetys ja pään kolahtaminen jäähän. Siinä se oli. Tuo mikrosekunnin kestänyt hetki jakoi kaiken aikaan ennen ja jälkeen. Se oli minun isäni, joka liukastui, kaatui ja iski päänsä. Kaatumisen seurauksena isä on tehovalvonnassa. Yksin.  Koronan keskellä on vittumaista sairastaa. Sairaalat ovat umpioita: potilaita otetaan sisään, vieraita ei. Koska äitikin […]

Rutiinit auttavat, naamarutiinit erityisesti.

Naamajutuista on tullut entistä tärkeämpiä. Aamuin illoin otan tuotteita kämmeniin ja nuuskutan hetken niiden tuoksuja. Sivelen rauhallisesti kasvoja, painelen ja nautin. Aamulla nipistelen kevyesti ja näppäilen silmiä hereille. Illalla liikkeet ovat painavampia ja viipyileviä.  Naamarutiinit tuovat iloa ja levollisuutta kaiken kaaoksen keskelle.  Mietin hetken, että voinko edes kirjoittaa noita sanoja, kun kaikki on niin erilaista. […]

Kaikenlaista. Ensimmäinen etäopetusviikko.

Mitä oikein tapahtui? Kaksi viikkoa sitten kampus kuhisi ihmisiä. Opiskelijat pelasivat käytävällä naureskellen koronapeliä. Itse paukutin koneella ihan viime tipassa opiskelijoiden työvuoroja koulun hoitolaan. Kun 15.3. iltapäivällä tuli ilmoitus etäopetukseen siirtymisestä, olo oli monella tapaa häkeltynyt. Koulu kiinni. Ensimmäistä kertaa 45-vuotisen elämäni aikana instituutio nimeltä koululaitos sulkisi ovet. Hieman pienempi häkellys koski omaa työnkuvaani: kädentaitoja […]