Perjantai-ilta: paistamme äidin kanssa makkaraa takassa. Uutuuttaan kiiltävä halsteri alkaa pikkuhiljaa mustua ja nokeentua. Halsterin nappasin vanhempieni varastosta, jossa se oli odotellut paketissa. Odotellut grillikotaa. Odotellut sitä ja odotellut tätä. Odotellut parempia aikoja. “Otetaan se käyttöön sitku”
Halsteri otettiin käyttöön, nytku ajat ovat paskat ja vaikeat.
Halsteri ja takassa käristetyt soijamakkarat olivat perjantain kiitollisuuteni. Se hetki, kun katselimme äidin kanssa takassa kytevää hiillosta. Yhteinen mahanpohjaa kipristävä nauru, kun yksi makkaroista tipahti hiillokseen ja rapsuttelimme nokea ja hiilenpaloja makkaran pinnalta. Naurunremakan yhteydessä yhteinen lantionpohjatreeni, kun kaksi nuoruuden ohittanutta naista pidättelee ilopissaa kyyneleet silmissä.
Fyysistä ja henkistä lämpöä. Koronakolossakin tunnemme kiitollisuutta ja iloa.
Mitä on kiitollisuus?
Kiitollisuutta voidaan määritellä monella tapaa: se voidaan nähdä tunteena tai luonteenvahvuutena. Kiitollisuus on asenne ja yksilön ominaisuus. Ketään ei silti ole lopullisesti tuomittu kiittämättömäksi. Harjoittelun ja harjoittamisen avulla jokainen meistä voi katsoa maailmaa arvostaen ja hyvää huomaten.
Kiitollisuus ja sen harjoittaminen ei ole yksisarviskeijupölyhörhöilyä tai huuhaahömppää.
Kiitollisuutta on tutkittu, sen harjoittamisen vaikuttavuutta on mitattu. Aivoja on kuvattu ja testattu kiitollisuuden vaikutusta ihmisen kokonaishyvinvointiin. Tehdyissä tutkimuksissa on todettu, että kiitollisuus ei ainoastaan lisää henkistä hyvinvointia, vaan sillä on positiivisia vaikutuksia myös ihmisen fyysiseen terveyteen.
Kiitollisuus on tehokas tapa vaikuttaa mielen vointiin. Positiivisesti.
Vaaravirittyneet aivot
Ihmisen aivot ovat luontaisesti kehittyneet kiinnittämään huomiota vaaroihin, on ollut oleellisen tärkeää havaita uhkatekijät, muuten metsästäjä-keräilijä olisi tullut syödyksi. Vaaravirittyneet aivot ovat auttaneet ihmistä pysymään hengissä – lajina olemme selviytyneet läpi vuosituhansien pedoista, luonnonmullistuksista ja yhteiskuntien murtumisista.
Kiitollisuus kiinnittää mielen tähän hetkeen.
Tietoisella ja aktiivisella kiitollisuusharjoittelulla ihminen suuntaa omaa mieltään havaitsemaan niitä asioita, jotka ovat hyvin tässä hetkessä – ei eilen tai huomenna. Heräämme huomaamaan ihmiset ympärillämme. Havahdumme elämämme hyvistä hetkistä. Kiitollisuusharjoittelussa kiinnitämme mielessämme ikään kuin post-it lappuja asioiden päälle, jotka tuottavat meille iloa, onnea ja tyytyväisyyttä juuri nyt.
Mitä tiede sanoo kiitollisuudesta ja kiitollisuusharjoittelusta?
Tällä hetkellä tutkimukset kertovat, että suurin hyöty kiitollisuuden etsimisestä ja harjoittamisesta tulee myönteisten tunteiden tuntemisesta. Kiitollisuus itsessään on jo äärimmäisen myönteinen tunne, mutta sen säännöllinen harjoittaminen lisää muidenkin myönteisten tunteiden osuutta ihmisen tunne-elämässä.
Tunnemme enemmän myötätuntoa ja rakkautta ympäristöämme kohtaaan.
Kiitollisuus ja sen myötä heräävät myönteiset tunteet avartavat ja laajentavat ajatteluamme. Myönteisiä tunteita tuntevien ihmisten ajattelu on joustavampaa ja he näkevät laajemmin yhteyksiä asioiden välillä. Kiitollinen ihminen on tyytyväinen elämäänsä. Tyytyväisyys ei ole kuitenkaan tyytymistä
Päinvastoin.
Tuntemamme kiitollisuus herättää positiivisia tunteita, jotka vahvistavat toimintakykyämme. Suoriudun helpommin, jaksan helpommin, voin paremmin. Kiitollisuuden harjoittaminen tasapainottaa vaaravirittyneitä aivojamme: hermoradat, joilla huomaamme hyvää, vahvistuvat. Myönteisten ja kielteisten havaintojen suhde tasapainottuu.
Kiitollisuustreeni tekee ensin pienen kiitollisuuspolun hermoratoihin. Kun polkua kuljetaan ja sitä käytetään säännöllisesti, kasvavaa polusta lopulta monikaistainen moottoritie. Tämä moottoritie muuttaa elämäämme monella tapaa, sitä kulkiessa katse nousee ylös väistämättä irti omasta navasta. Kiitollisuus ohjaa meitä löytämään merkitystä ympäristöstämme, ei vain omasta itsestämme.
Emme ole yksin oman onnemme seppiä. Tarvitsemme ympärillemme ihmisiä.
Omat kokemukset: kiitollisuutta koronakolossa
Kun neljä viikkoa sitten siirryin koronakoloon, kysyin ystävältäni alkaisiko hän kiitollisuuspäiväkirjavahdikseni. Pyysin, että saisin lähettää hänelle joka ilta ennen nukkumaan menoa päivän kiitollisuudet. Tämä ihana nainen lupautui. Hän ei ainoastaan vastaanota, vaan hän myös huutelee kiitollisuuksieni perään, mikäli niitä ei ole seuraavana päivänä puoleenpäivään mennessä kuulunut.
Muutamina ensimmäisen viikon iltoina tunsin syvää vihaa kiitollisuusharjoitusta kohtaan: “Tässä päivässä ei ole mitään hyvää. Pelkkää paskaa.”
30 päivään koronakolossa on mahtunut paljon hyvää ja paljon vaikeita tunteita. Tänään mielessä vallitsee kuitenkin ilo ja rauha. Eilen oli hyvä päivä. Tänäänkin tiedän löytäväni päivästä paljon kiitollisuuden aiheita. Pieniä ja isoja. Keskikokoisia.
Olen tehnyt säännöllisesti kiitollisuusharjoittelua noin puoli vuotta ja uskon syvästi, että tämä harjoittelu on yksi selitys siihen, miksi voin näin hyvin. Olosuhteet ovat haastavat ja epävarmuus ympäröi. Edelleen on huonoja hetkiä, surua, ahdistusta ja pelkoa. Jotkut päivät ovat edelleen ihan hiton hankalia ja mustia. Mutta silti illalla löydän kiitollisuudet helposti.
Yhtenä päivinä se on makkaranpaisto, toisena hyvältä maistuva päiväkahvi tai aamulla saatu lämmin halaus äidilltä. Viikonloppuna suurinta kiitollisuutta herätti videopuhelun aikana isältä saatu hymy.
Sydän suli ja onni täytti mielen.
Lisää kiitollisuudesta
Kiitollisuus on voimallinen tunne. Se tekee hyvää ihan jokaiselle. Minulle ja sinulle. Tällä viikolla julkaisen vielä toisen blogikirjoituksen. Aiheena edelleen kiitollisuus. Saat silloin käytännön harjoituksia ja vinkkejä kiitollisuuden harjoittamiseen.
Haastattelen kirjoitusta varten positiivisen psykologian asiantuntijaa Pauliina Avolaa.
Saamme häneltä vaikuttavaa ja tutkittua tietoa kiitollisuudesta.
Olen käyttänyt lähteinä seuraavia. Tarjolla lukuvinkkejä.
Paras ja rakkain lähde ensimmäisenä.
Pauliina Avola ja Viivi Pentikäinen: Kukoistava kasvatus. Kirja on todellinen positiivisen pedagogiikan ja hyvinvointiopetuksen aarrearkku. Suosittelen lämpimästi ihan kaikille. Myös sinulle joka et ole kasvatusalan ammattilainen.
Keskustelut positiivisen pedagogiikan asiantuntijan ja kouluttajan Pauliina Avolan kanssa. Pauliina Avola toimii kouluttajana yrityksessä nimeltä Positive Education Oy. Olen saanut olla mukana heidän koulutuksessaan – koulutuksessa, joka kuuluisi ihan kaikille opettajille.
Barbara L. Fredrickson: LOVE 2.0. Rakkauden mikrohetkiä, parempia ihmissuhteita ja mielen hyvinvointia. Tykkään kovasti. Töherrelty, alleviivattu ja kovasti rakastettu alkaa tuo minun kappaleeni.
Lenita Lehtonen: Kiitollisuuden harjoittaminen itsehoitomenetelmänä. Jyväskylän yliopiston pro gradu -tutkielma.
Markku Ojanen: Onnellisuuksien oivaltaja – mitä tiede sanoo onnesta?
Pessi, Martela, Paakkanen: Myötätunnon mullistava voima.
Viimeinen lukuvinkki ei liity suoraan kiitollisuuteen, mutta kirja on vaikuttanut paljon omiin ajatuksiini viime aikoina.
Ajattelun taidot ja oppiminen -kirja, jossa käsitellään ajattelun taitojen kehittymisen tukemista. Opeille ja muillekin.
